Ylen optimistinen

Mitä Atte Jääskeläiselle on tapahtunut? Aiemmissa työpaikoissaan Helsingin Sanomissa ja Suomen Tietotoimistossa hän oli kaikkien arvostama esimies. Hän oli jopa hyvän kirjoittajan maineessa – mitä monista päällikkötoimittajista ei voi sanoa.

Ne, jotka muistavat tuon Atte Jääskeläisen, ovat kummastelleet, mikä olisi voinut saada Ylen vastaavan päätoimittajan sätkimään pääministerin naruissa.

Kun kuuntelee Jääskeläistä, asiat vaikuttavat tosin menneen aika hyvin.

Toki Jääskeläinen on muuttunut siitä, kun hän 29-vuotiaana aloitti HS:n taloustoimituksen esimiehenä.

Aloittaessaan Ylessä Jääskeläinen joutui pohtimaan riippumattomuuttaan uudella tavalla. HS oli hänen aikanaan niin vauras, että se oli aidosti riippumaton.

”Vaikka Hesarissa koin olevani valtavan riippumaton…”, Jääskeläinen sanoo – ja antaa odottaa jatkoa hetken:

”Niin ihmettelin, miten Ylessä koin olevani vielä voimakkaammin riippumaton.”

Tällainen odottamaton, yltiöoptimistinenkin argumentointi on hänelle tavallista. Jääskeläinen perustelee tunnettaan sillä, että kun Yleä valvoo parlamentti eikä hallitus, jokin puolue puuttuisi asiaan, jos jokin toinen puolue yrittäisi asiattomasti vaikuttaa Yleen.

Jonkinlainen epäluottamus tulevan suhteen Jääskeläistä kuitenkin kalvaa

”Yle-veron käyttöönotto toi retoriikkaan sen, että vedotaan verorahoitukseen, kun Yleltä vaaditaan jotain. Uskoisin, että se oli yksityisen median suunnitelma”, Jääskeläinen sanoo.

Lupamaksua hän ei haikaile, mutta uudessa järjestelmässä olisi viilattavaa.

”Voisi harkita, pitäisikö perustuslakiin kirjata, että Yleä koskevat lainmuutokset tulisi tehdä vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä.”

Vuonna 2007 uutisten vastaavana päätoimittajana aloittanut varatuomari oli saanut viettää suureen yleisöön nähden melko rauhallisia johtajanpäiviä, kunnes viime vuonna 25. marraskuuta julkaistu nettijuttu laukaisi kuukausien kalabaliikin.

Jääskeläinen stilisoi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) sidonnaisuuksia koskenutta juttua julkaisun jälkeen ja vähensi aiheen käsittelyä lähetyksissä.

JSN katsoi, että Yle oli luovuttanut journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. Jääskeläinen ei koe alistuneensa painostukseen.

Jutut on kuitenkin tapana editoida etukäteen. Tässä tapahtui Jääskeläisenkin mielestä virhe.

”Asiaa olisi pitänyt käydä kanssani läpi ennen julkaisua. Tilannetta olisi auttanut, jos olisi ollut aikaa koota tekijät yhteen, käydä juttu läpi ja perustella editointi.”

Jääskeläinen puhuu hyväntuulisen itsevarmasti, lahjakkaan juristin tarkkuudella. Hän teki sen, mitä pitikin.

Kenties hän hieman vitsailee sanoessaan, että juristin koulutuksesta saattoi olla hänelle haittaa: hän huomasi pian, ettei pääministeri ollut jäävi tai suosinut sukulaisiaan, kuten eduskunnan oikeusasiamies sittemmin totesi.

Jääskeläinen valaisee ajatteluaan retorisella kysymyksellä:

”Jos valtakunnallinen päättäjä ottaa yhteyttä, onko meillä velvoite jatkaa hänen perusteetonta leimaamistaan myös tilanteessa, jossa tiedämme sen aiheettomaksi? Onko sitä jatkettava, jotta ei synny vaikutelmaa, että alistumme poliittiseen painostukseen?”

Toukokuussa Jääskeläisen logiikasta antaa arvionsa Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. Silloin valmistuu tämän selvitys siitä, miten Ylessä noudatetaan julkisuuslakia sekä Journalistin ohjeita ja talon omia eettisiä periaatteita.

Ylen ajankohtaistoimituksen sisäiset ongelmat olivat kylläkin alkaneet jo ennen Sipilä-skandaalia. Kun toimitus 2011 tuli Jääskeläisen alaisuuteen, omiin oloihinsa tottuneen tiimin toimet joutuivat suurennuslasin alle. Hänen pikkutarkka ja vaativa tyylinsä riittivät aiheuttamaan yhteentörmäyksen.

Työtahti oli ajankohtaistoimituksessakin kiristynyt, väki vähentynyt ja lähetysaika lisääntynyt. Toimituksessa on koettu, että journalismi on huonontunut, koska juttujen asemesta tehdään halvempia studiohaastatteluja.

”Olen vastannut kritiikkiin, että otan kaiken rahan, jonka saan, mutta enempää ei ole.”

Toinen Ylen murheenkryyni ovat netissä julkaistavat jutut. On esitelty uskomushoitoja sekä kirjoitettu pitkiä ja sekavia reportaaseja.

Tekstimuotoiset verkkouutiset ovat Jääskeläisen luomus. Hänen mukaansa heti ei voinut onnistua.

”Minun oli pakko kestää se vaihe, että tuotettiin kamaa, jota päätoimittaja ei oikeastaan kehdannut lukea”, hän sanoo.

Nyttemmin editointiin ja koulutukseen on panostettu, mutta pelkkä ”editoimalla kuntoon -malli” ei hänen mukaansa toimi, sillä nettijuttuja syntyy valtava määrä.

Jääskeläinen uskoo, että – jollain tavalla – läpinäkyvyys luo laatua.

”Kun oma nimi julkaistaan jutun yhteydessä, niin pikkuhiljaa laatu seuraa perässä. Tilanne on parantunut. Älyttömyyksiä ei enää tehdä”, Jääskeläinen sanoo.

Parin vuoden kuluttua tilanne näyttää hänen mukaansa toiselta.

”Silloin päästään laadukkaan kirjoittamisen tasoon.”

Miltä näytti Katera Steel -juttu ennen ja jälkeen Jääskeläisen muokkausten? Journalisti julkaisee muokatun ja muokkaamattoman version. Avaa alla oleva tiedosto.