Työelämä

Nyt kävi näin

Annakaisa Suni lähti Ruotsiin työvaihtoon Dagens industri -lehteen ja jäi sille tielleen.

Sen piti olla kolmen kuukauden keikka, mutta kaipuu Ruotsiin vei voiton.

Vihreän Langan politiikan toimittajana työskennellyt Annakaisa Suni, 30, lähti viime syksynä työvaihtoon Tukholmaan Dagens industri -lehteen. Tarkoitus oli saada vaihtelua ja tuoda kotitoimitukseen oppeja Pohjoismaiden suurimmasta talouslehdestä. Harjoittelijanpalkkaa kompensoi Svenska Kulturfondenin stipendi.

Joulukuussa Suni kuitenkin irtisanoutui vakityöstään ja jätti omistusasunnon ja jo hyvin paketissa olleen ”aikuisen elämän” Helsingissä.

”Ainostaan Vihreän Langan suhteen minulla oli huono omatunto. Onneksi pomoni Riikka Suominen suhtautui asiaan superhyvin”, Suni sanoo.

Nyt hänellä on Dagens industrissa ja Expressenissä työsopimus puoleksi vuodeksi, vuokrahuone puutalossa Södermalmilla ja haave jatkaa toimittajan töitä jalka vähän molemmissa maissa.

”Olen tosi tyytyväinen siihen, että uskalsin tehdä tämän.”

 

Työ suuressa talouslehdessä eroaa pienen vihreän aikakauslehden toimituksesta melkoisesti. Vastoin ennakkoluuloja palavereissa ei diskuteerata junnaavasti.

Työtahti on tiukka, pomojen johtamistyyli napakka ja ison avokonttorin tunnelma keskittyneen hiljainen.

Sunille se on sopinut. Hän on saanut tehdä juttuja itselleen tärkeistä aiheista, usein näkökulmista, jotka ovat erilaiset kuin ruotsalaisilla kollegoilla. Suomeen liittyen Suni on kirjoittanut juttuja muun muassa hallituksen Liikennekaari-hankkeesta.

”Ruotsalaisia ei kiinnosta Suomi sinänsä, mutta monet Suomessa tapahtuvat asiat kyllä, kun ne osaa poimia.”

Olo toimituksessa ei ole ollut ulkopuolinen, vaikka Sunin puheesta kuulee, ettei hän ole syntynyt Ruotsissa. Hänen äidinkielensä on suomi, mutta Nya Ålandissa ja Hufvudstadsbladetissa työskennellyt Suni on käytännössä kaksikielinen.

Yliopisto-opintonsakin Suni suoritti Ruotsissa. Siinä mielessä ”lähtö” on ennemminkin ”paluu”.

”Haluan tehdä töitä Suomessa ja Ruotsissa, suomeksi ja ruotsiksi. Tuntuu, ettei tarvitse valita yhtä maata.”