Anna hyvän kiertää

Kontrolli toiselle

Sonja Saarikoski keksi juttutyypin, jota toteuttaessaan joutui itse altavastaajaksi uudella tavalla.

”Yleensä, kun haastattelen, minulla on teemoja, joista haluan kysyä ja käsitys jutun koosta ja tyylistä, joihin seulon materiaalia. Nyt niitä ei ollut, koska olin antanut koreografi Sonya Lindforsille luvan määritellä, mistä puhutaan ja kysellä minulta. Olisi voinut käydä niinkin, että hän olisi päättänyt olla vaan hiljaa”, sanoo Sonya & Sonja -jutun kirjoittanut Sonja Saarikoski.

”Jutun taustalla oli Hesariin kirjoittamani essee kulttuuriseen omimiseen ja rodullistamiseen liittyneestä keskustelusta. Kritisoin siinä Sonyan vastinetta Hbl:n kritiikkiin hänen tanssiteoksestaan, ja Sonya kommentoi esseetäni Facebookissa.

Jäin miettimään argumentointiani ja sitä, onko maailmankuvani niin rajoittunut, etten tavoita koko keskustelua. Kun se oli kulttuurijournalismin kurssilla mahdollista, halusin selvittää asiaa lisää.

Halusin myös avata juttuprosessin kiistoja, joista lukija ei yleensä tiedä. Tavallisesti jo jut-tujen muoto rajoittaa ristiriitojen käsittelyä, koska suljetussa tekstissä ei toimi, että kirjoittaja toistuvasti kiistää itseään.

Kun annoin haastattelutilanteen johtamisen toiselle, jouduin altavastaajaksi uudella tavalla. Toki haastatellessa on usein olo, etten tiedä aiheesta tarpeeksi, mutta nyt en voinut käsitellä sitä normaalissa toimittajan roolissa.

Haastattelun jälkeen tein normaaliakin juttutyötä: litteroin ja valitsin kohdat, joissa tuli mielestäni esiin uutta. Tähän juttuun oli kirjoitettava itsensä vahvasti mukaan, mille näen muutoin harvoin perusteita. Koska en kysellyt Sonyalta mitään, tekstiin jäi tavallista enemmän väärinkäsityksiä. Julki meni muokkaamaton versio, jonka ohessa hänen kommenttinsa näkyvät sellaisenaan.

Nauhaa kuunnellessani häpesin vääriä termejäni ja toimimattomia perustelujani, mutta keksimääni peliin kuului, etten voinut sensuroida niitä. Jälkeenpäin huomasin, ettei olisi tarvinnutkaan. Kukaan ei tullut ristiinnaulitsemaan eikä huutamaan. Ehkä hyvä toimittaja ei aina yritäkään olla kaikkien asioiden asiantuntija, vaan on välillä myös pieni, tietämätön ja aidosti kysyvä.”

Sonja Saarikoski, 28

Toimittaja Suomen Kuvalehdessä. Työskennellyt myös Ylioppilaslehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Vuoden aikakauslehtitoimittaja 2014 Aikakausmedian Edit-kilpailussa. Long Playn Pieni journalistipalkinto -ehdokas 2016.

Opiskellut viestintää Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Johanna Vehkoon valinta

Vapaa toimittaja Johanna Vehkoo valitsi Sonja Saarikosken jutun Sonya & Sonja eli se pieni ero:
”Edellisessä elämässäni olin kulttuuritoimittaja, joten suhtaudun juuri tähän journalismin alalajiin kaikkein kriittisimmin. Kulttuurijournalismi on tuntunut pitkään turhan kaavamaiselta. Siksi SKR:n kulttuurijournalismin mestarikurssilaisten julkaisu Jotkut taas väittävät ilahduttaa. Parasta siinä on Sonja Saarikosken juttu Sonya Lindforsista. Tai itse asiassa Lindfors on jutun toinen tekijä.
Saarikoski kielsi itseltään kysymysten esittämisen ja antoi Lindforsin kommentoida julkisesti artikkelia. Jutussa toimittaja asettaa itsensä haavoittuvaiseen ja jopa potentiaalisesti noloon asemaan. Tällaista ei näe koskaan.”