Työelämä

Piritorin ässä

Jenni Hakkarainen treenaa roller derbyä kolmesti viikossa. Se on feministinen laji, joka pyrkii edistämään yhdenvertaisuutta ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Samalla se on rajua urheilua, jossa iskeydytään rullaluistimet jalassa päin betonia.

”Viikoittain tulee kymmeniä mustelmia”, arvioi toimittaja Jenni Hakkarainen roller derbyssä saamiensa kolhujen määrää.

Mustelmien laskemisen hän lopetti jo lajin alkeiskurssilla viime syksynä.

Roller derby on nopea joukkuepeli, jossa pelaajat rullaluistelevat ovaalilla radalla. Pisteitä tekevät jammerit pyrkivät ohittamaan kilpailevan joukkueen blokkerit. Kolhuja tulee, kun blokkerit pysäyttävät jammerien etenemisen tai ”hittaavat” heidät ulos radalta.

Karun lisämausteen lajiin tuo se, että roller derbyä pelataan urheiluhallien lisäksi myös betonialustoilla.

”Kyllähän se sattuu, kun tömähtää takapuoli edellä betonille, mutta varsinkaan pelien aikana kolhuja ei edes huomaa”, Hakkarainen sanoo.

Mikä tällaisessa lajissa viehättää?

”Voiman tunne. Toiset saavat sen salilla käynnistä, minä roller derbystä.”

Myös mahdollisuus päästä nopeasti jopa kansainväliselle huipulle innostaa kilpailuhenkistä toimittajaa. Koska roller derby on pieni laji, jossa on vähän junioritoimintaa, voi aikuisena lajin aloittanut päästä muutamassa vuodessa mukaan kansainvälisiin peleihin.

Hakkarainen pelaa nyt Kallio Rolling Rainbow’n C-joukkueessa Piritorin Ässissä, mutta aikoo pyrkiä ensi kaudeksi B-joukkueeseen ja myöhemmin edustusjoukkueeseen.

Hän käy kolmesti viikossa seuran harjoituksissa sekä treenaa säännöllisesti salilla ja lenkkipolulla.

Hakkarainen kuitenkin lisää, että lajia voi harrastaa myös ilman kilpailua.

”Derby sopii kaikille, jotka tykkäävät joukkuelajeista, joissa saa painaa täysillä.”

 

Roller derby syntyi Yhdysvalloissa noin sata vuotta sitten. 2000-luvun alussa se koki renessanssin, kun joukko feministejä halusi luoda tilan, jossa nimenomaan naisten ja tyttöjen on hyvä urheilla.

Useimmat derbyjoukkueet ovatkin avoinna vain naisille. Lajin feministiseen ideologiaan kuuluu kuitenkin, ettei kenenkään omaa sukupuolimäärittelyä kyseenalaisteta. Lisäksi Hakkaraisen omassa seurassa myös mieheksi itsensä kokevat ovat tervetulleita harjoituksiin.

”Minulle derbyssä tärkeintä on urheilu, mutta feministisyys on plussaa. On hienoa, että derbyseurat ottavat avoimesti kantaa. Kallio Rolling Rainbow oli esimerkiksi viime vuonna Helsinki Pride -kummina.”

Feministisyydestä huolimatta derbyjoukkueiden pukuhuoneissa ei silti harrasteta aktiivista maailmanparannusta, Hakkarainen sanoo.

”Derbypelaajat ovat ehkä kuitenkin keskimääräistä kiinnostuneempia yhteiskunnallisista asioista. Joukkueen Facebook-ryhmässä on puhuttu paljon esimerkiksi syksyn Yle-kohusta. Kommentit siitä olivat aika samanlaisia kuin toimittajapiireissäkin.”

Jenni Hakkarainen

26-vuotias helsinkiläinen toimittaja ja opiskelija.

Työskentelee STT:ssä tarvittaessa töihin tulevana uutistoimittajana ja toimitussihteerinä.

Opiskelee suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Valmistunut medianomiksi Haaga-Helia-ammattikorkeakoulusta vuonna 2015.

Pelannut syksystä lähtien roller derbyä Kallio Rolling Rainbow’n C-joukkueessa Piritorin Ässissä. Harrasti aiemmin 10 vuotta ringetteä.