Kuin siveltimenvetoja

“Kissankehto on kuin radio-ohjelman muotoinen blogi, joka syntyy siitä, mikä puhuttelee juuri nyt. Useimmiten lähtökohta on kuulemani musiikki, josta innostun. Joskus tunnelma lähtee kirjasta, elokuvasta tai näyttelystä”, sanoo Yleisradion musiikkitoimittaja Susanna Vainiola.

”Pysyvää on 45 minuutin kesto, johon mahtuu noin kymmenen biisiä. En halua vetää kuuntelijoiden odotuksia lekalla päähän, mutta koska tykkään yllätyksistä, yritän saada niitäkin mukaan. Eniten musiikkivalinnoissa on kyse siitä, mikä toimii kokonaisuudessa.

Teen Kissankehtoa kahtena tai kolmena päivänä viikossa, mutta kyllä se muulloinkin jyllää takaraivossa. Joskus töiden ajattelu vie läsnäoloa muusta, toisaalta on etuoikeus käyttää niissä kaikkea kokemaansa. Vaikka nauhoitan ohjelman, pitkä radiokokemus auttaa olemaan kuin eetterissä ja aistimaan kuulijan. Vaikka en luettele faktoja, otan asioista ja artisteista taustaksi selvää.

Yritän tehdä ohjelmasta intiimin mutta sellaisen, että se ei syöttäisi kuulijaa liikaa suuhun. Vuolaiden selitysten sijaan tavoittelen lastuja tai siveltimenvetoja, joita musiikki ja kuulija täydentävät. Minulla on hirveästi hinkuja kirjoittajana, mutta olen kirjallisessa ilmaisussa pikkuisen ujo. Kissankehdossa voin isotella ja vetää kylmänviileästi tulkintojani biiseistä.

Välillä tunnen, että fiilistelyni keikkuu jo kornin puolella. Toisaalta olen kuullut, että tekeminen on juuri hyvää, kun tulos melkein hävettää. Koska Kissankehto perustuu kokemiseen, se pitää synnyttää yhä uudestaan. Joskus, kun ei irtoaisi, mietin, miten helppo olisi esitellä, että tässä on artistin uutta musaa. Lopulta haluan aina perustella valinnat jollain muulla tavalla.

Kissankehdon juuret ovat 1990-luvun Radiomafiassa, ja Jake Nyman nappasi sille nimen Kurt Vonnegutin kirjasta. Minulla on nimen mielleyhtymiin viha-rakkaussuhde, mutta kuuntelijoiden palaute on auttanut tekemään sen kanssa rauhan. Myönteinen palaute vahvistaa ohjelman ääntä ja uskoa siihen, että tavallani jakaa musiikkia on merkitystä.”