Media-ala

Kojun henkisessä tilassa

Kimmo Ohtonen otti karhukirjansa kuvat itärajan metsissä. Urakan keskeltä löytyivät rauhan hetket, joita hän kaipailee Helsingin sykkeessä.

Luonto on Kimmo Ohtoselle päivätyö ja harrastus. Jossain niiden välimaastossa syntyi omaelämäkerrallinen tietokirja Karhu – voimaeläin, joka sai marraskuussa lukija-Finlandian.

Karhukuvien päivystäminen oli työtä, koska Ohtonen otti ne julkaistavaksi ja teki kirjansa myös puheenvuoroksi koko metsäluonnon puolesta ja hyvän lapsuuden puolesta. Toisaalta hän löysi kuvauskojuissa hetket, joina kännykkä on pois, katse lepää maisemassa ja ajatus vaeltaa, missä haluaa. Niitä hän on kaivannut, kun hänen dokumenttisarjansa Katoava Pohjola on loppusyksystä elänyt eri medioissa, ja palautteeseen on pitänyt koko ajan reagoida.

”On klisee mennä metsään ja nähdä kaikki toisin, mutta nykyajan puristuksessa sitä tarvitaan. Monet kirjankin oivalluksista tulivat kojussa, koska siellä on tilaa hengittää.”

 

Fyysisesti kuvauskojuun mahtuu pari tuolia tai patja. Seinässä on pitkulainen ikkuna, josta voi tarkkailla ympäristöä. Ikkunan alla on kankainen kuvausaukko, johon kamera kiristetään. Kerran Ohtonen torkahti istualleen ja ojensi jalkansa aukosta. Onneksi paikalle tullutta karhunpentua kiinnosti enemmän jalan alla ollut hernepussi kuin jalka.

Ohtonen kuvasi kirjaansa Suomussalmella ja Kuhmossa, missä kojut ovat yritystoimintaa. Kojuyö maksaa noin 150 euroa, minkä lisäksi pidempään viipyvä tarvitsee majoituksen eräkeskuksessa. Perinteistä kojuevästä ovat leivät, mutta Ohtonen on kokeillut myös hedelmiä, pähkinöitä ja pakastetun sushin sulattamista kesäyössä.

”Kun varusteet on roudattu ja kojun henkinen tila alkaa, tuntuu kivalta istahtaa ja ottaa kuppi kahvia tai teetä.”

 

Petojen houkuttelemiseen ruualla liittyy ristiriitoja, mutta pelkällä tuurilla suurta määrää kuvia olisi mahdoton saada. Ohtosen unelmia on oma, rauhallisten seutujen ympäröimä metsäpalsta ja paljon aikaa odotella, tuleeko sinne kuvattavaa.

Joillakin reissuilla mukana ovat olleet puoliso Laura ja kääpiömäyräkoira Alma. Alma ei ihme kyllä hauku petoja ja lakkasi haukkumasta korppejakin, kun rauhallisuudesta maksettiin hetken aikaa herkkuja.

”Yksinolo metsässä on hiljaisuutta ja peilailua, seurassa oleminen taas hienoa aikaa yhdessä.”

 

Joskus kojussakin menee pitkään, ettei hyviä kuvia saa, mutta se pitää vain hyväksyä. Ohtosen mielestä parhaat kuvat kertovat eläimistä jotain merkittävää. Kaunein valo on kesäyön kajo, vaikka sen runollisuus onkin ihmisen keksintöä. Kun syyskesän ilta pimenee, Ohtonen laskee kameransa ja kuuntelee karhujen tuhinaa, puhinaa, istuskelua ja rapsuttelua.

”Silti varmin keino nauttia luonnosta vain harrastuksena on retki ilman kameraa.”

Kimmo Ohtonen

35-vuotias toimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Yleisradion dokumenttitoimituksessa.

Valmistunut Manchesterin yliopistosta taiteiden kandiksi. Lisäksi opiskellut tarinankerrontaa ja dramaturgiaa Englannissa ja Suomessa.

Asunut ja työskennellyt Englannissa seitsemän vuotta. Työskennellyt mm. BBC:ssä ja ITV:ssä.

Harrastaa myös uintia, soutua ja lukemista sekä metsässä samoilua perheensä kanssa.