Konkreettinen kulttuuriteko

“Vaikka osaan tämän joka kerta paremmin, ei lehti mitenkään omalla painollaan pyöri. Osaaminen vähentää stressiä, mutta nyt on alkanut talous heiketä. Kulttuurilehtiavustus on laskenut kolmena vuonna, eikä levikki ole vastaavasti noussut”, sanoo Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinonen.

”Koska olen lehden ainoa palkattu työntekijä, vastuulleni kuuluvat myös markkinointi ja mainosmyynti, mutta ei niitä kerkeä kunnolla tehdä. Kivointa työssä on seurata kulttuuria, jota seuraisin joka tapauksessa. Kaltion aiheet liittyvät muihin tekemisiini Oulussa, kuten Taiteiden yöhön.

Saan itse päättää, missä ja milloin teen töitä, ja ainoa pomo, jolle sanoa vastaan, on peilissä. Jos joku menee pieleen, myös syyllinen löytyy sieltä. Kirjoitan lähinnä pääkirjoituksia, koska jutunteko syö toimitustyötä ja aikatauluja. Onneksi avustajilta on paljon tarjontaa. Vaikka on hienoa, että Kaltio tunnetaan etelässäkin, se on nimenomaan pohjoinen kulttuurilehti, minkä pitää näkyä aiheissa.

Menneinä vuosikymmeninä Kaltio kirjoitti laajasti toimeliaisuudesta Pohjois-Suomessa. Itse olen jättänyt Talvivaaran ja Pyhäjoen pääkirjoituksen mainintoihin, koska niille on kuuluvampiakin kanavia. Laadin lehdille teemoja, mutta ne eivät aina päädy lukijalle saakka. Kiellettyjä aiheita Kaltiossa ei ole, ellei tarjouksesta haista markkinointia.

Hyvän maun puutteen takia en ole joutunut jättämään mitään julkaisematta. Vuonna 2006 Kaltiolla oli pilakuvakohu, jonka aloitti loukkaantuneeksi muslimiksi tekeytynyt kiusantekijä. Seurasi hämmentävä hysteria, jonka hyvä puoli on, että lehden nimi jäi monen mieleen. Nykyään Ville Rannan sarjakuvassa Imaami Pulla on saanut seikkailla rauhassa.

Välillä mietin, mitä järkeä on tehdä paperilehteä, kun kulttuurista keskustellaan nopeasti netissä. Toisaalta on mielekästä tehdä jotain konkreettista, hyvännäköistä ja säilyvää, ja moni palaute koskeekin lehden olemusta. Työssäni motivoi tunne, että sillä on täällä merki-tystä. Koen, että teen ihmisistä enemmän iloisia kuin vihaisia.”