Koska kehuja saa harvoin

Hyvää palautetta saa harvoin, mutta tuleeko sitä annettua itsekään?

Vuosi sitten toimittaja ja journalistiikan maisteriopiskelija Laura Kuivalahti päätti aloittaa kehujen kirjoittamisen toisille toimittajille.

Kuivalahti nappasi idean tuttavaltaan, joka harrastaa positiivisen palautteen antamista kaupoille ja museoille. Ensimmäiset kehut lähtivät Helsingin Sanomien toimittajalle.

”Olen yrittänyt kirjoittaa eri toimittajille, en muista kaikkien nimiä. Jos kirjoittaisin usein samalle, minulle tulisi vähän stalkkeri-fiilis.”

Vieraille kirjoittaminen ei ole ollut täysin kynnyksetöntä, vaikka kyse on positiivisesta palautteesta. Kuivalahti käy läpi tekstin rakennetta ja tyyliä. Viestissä ei siis lue vain ”hyvä juttu”.

”Sellaista hyvä juttu -palautetta voi antaa Twitterissä, jakamalla jutun ja linkkaamalla jutun kirjoittanut toimittaja twiittiin.”

Jyväskylän yliopistossa opiskeleva Kuivalahti on työskennellyt kesätoimittajana Hämeen Sanomissa ja Keskisuomalaisen B-osassa. Lukijat antavat kuulua harvoin eikä lehden aamupalavereissa omaltakaan väeltä juuri tule palautetta Tänään- ja kulttuuriosastojen kesurille. Välillä hiljaisuus on pannut miettimään omien juttujen merkitystä.

”Jos kuluu pitkä aika ilman kenenkään reagointia, mietin, onko jutuillani mitään väliä?”

Harrastus osoitti, että freelancereiden yhteystietoja on vaikea löytää. Kuivalahti sai penkoa aikansa ennen kuin löysi esimerkiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen toukokuussa äitinsä kuolemasta kirjoittaneen Merja Aakon sähköpostiosoitteen.

”Aloitin sähköpostini kysymällä, oletko sinä se toimittaja Merja Aakko?”

Risuja Kuivalahti ei ole lähettänyt.

”Ehkä voisin sanoa, jos näen jossain jutussa käyttämättä jäänyttä potentiaalia. Jutun huonouteen vaikuttaa niin moni seikka. Ei se ole pelkästään toimittajasta kiinni.”