Lattia tärisemään

Kun nuori Juho Hämäläinen 1990-luvulla etsiskeli tuttavapiiristään soittajia vetämään kanssaan lempparibändiään AC/DC:tä, tarkoituksena oli kokeilla yksi keikka.

”Sitten se paikka olikin ihan täynnä ja meillä oli aika nastaa, vaikka soitimme todella huonosti verrattuna tähän nykyiseen jyrään.”

Vaikka Dirty Deeds Indeed on edelleen samojen kaverusten bändi, osa alkuaikojen hurlumheistä on sittemmin korvautunut kunnianhimolla. Nykyisin muutaman keikan vuodessa soittava bändi on esiintynyt Oulun AC/DC-maratonissa, Turun Ruisrockissa ja loppuunmyydyillä klubeilla.

”AC/DC:ssä kiehtoo se, että se on niin alkukantaista, alkuvoimaista ja turhasta tiristettyä. Tavallaan matalaotsaista ja toisteista musiikkia, mutta siinä on voima, josta saan voimaa.”

Vaikka DDI soittaa lainabiisejä, se ei ole mikään jukeboksi eivätkä sen jäsenet kirmaile lavalla koulupuvuissa Angus Young -klooneina. Ohjelmistossa on myös biisejä, joita AC/DC ei ole koskaan soittanut livenä. Toisaalta DDI ei venytä keikoilla biisejä pidennetyillä kitarasooloilla toisin kuin esikuvansa.

”Olemme jyväskyläläinen rockbändi, joka ruimii biisit alkuperäistä kunnioittaen mutta vähän kuin ominaan. AC/DC on kuin peruskallio, jolla pääsee arjen moniulotteisuuden seassa takomaan rintaansa ja hakkaamaan sähkökitaraa.”

DDI on soittanut AC/DC:n viiden ensimmäisen levyn biisit noin miljoona kertaa. Alun perin yksi niihin erikoistumisen syistä oli se, että alkuvuosien laulajaa Bon Scottia oli laulullisesti helpompi jäljitellä kuin myöhempää Brian Johnsonia.

”Ensimmäisissä levyissä viehättää myös niiden punkmainen rujous ja viimeistelemättömyys. Kukaan nykytuottaja ei päästäisi läpi sellaista rupea ja räkää.”

AC/DC:n myöhempää tuotantoa Hämäläinen ei juuri ole opetellut soittamaan, koska biisien ’purkaminen’ tahtoo viedä niistä magian. Toisaalta keikkalavojen magia on ainutlaatuista.

”Pidän siitä, kun lattia tärisee soinnun jyristessä, ilmamassat liikkuvat ja yleisö on näpeissä. Hyvin yhteen soittava rockbändi on kuin aallonharja, jolla menet tukevin jaloin mutta tietäen, että jos teet virheen, rakennelma romahtaa.”

Samoilla porukoilla on toinenkin bändi, Paha Kaksonen, joka on nimenomaan itse sävellettävän, levytettävän ja julkaistavan musiikin kanava. Vaikka Hämäläinen haaveilee keikasta Helsingin Tavastialla, muut rocktähtiunelmat ovat karisseet iän, kokemuksen ja toimittajanakin nähtyjen musiikkimaailman realiteettien myötä.

”En todellakaan kuvittele, että myisimme miljoonia enkä haluaisi kiertää ammatikseni keikoilla enkä yrittää tehdä elannokseni hittejä. Teen musiikkia sen takia, että se on mukavaa ja siksi, ettei pälli leviä arjessa.”