Sokeat pisteet esiin

”Kun aloitin Pressiklubissa, sen Facebookiin linkattiin lähinnä aihepiiriin liittyviä juttuja muutamilla saatesanoilla ja tietoa tulevista ohjelmista. Pikkuhiljaa aloin päivittää muutakin, kun huomasin, että kaikki laajassa mediaseurannassa tekemäni huomiot eivät mahdu ohjelmaan. Vaihtoehtona oli oma blogi, mutta näin työ pysyy vähän paremmin työnä”, sanoo Ylen toimittaja Janne Zareff.

”Parhaissa päivityksissäni onnistun tunnistamaan jonkun julkisuudessa toistetun, itsekin kannattamani ajattelutavan ja löytämään siitä heikkouden, jota voin kritisoida ja johon voin esittää rakentavia kehitysehdotuksia. Tällainen oli esimerkiksi 7. huhtikuuta julkaisemani kommentti Kansan Uutisten kolumniin, jossa Pontus Purokuru antoi ymmärtää toimittajien motiivien ja heidän itsensäkin olevan halveksuttavia.

Sorrun itsekin usein ajattelemaan, että eliitin äänen korostuminen mediassa johtuu toimittajien luonnevioista. Rakentava huomioni on, että ajatus ei ole kohtuullinen työtään tekeviä toimittajia kohtaan. Huomio ongelmasta on hyvä, mutta pykologisoinnin sijasta pitäisi keskustella rakenteista, jotka ongelmaan johtavat. Esimerkiksi: mitä toimituskulttuureissa pitäisi muuttaa?

Toki huomaan, että ihmisiin on helpompi tarttua ja samastua kuin rakenteisiin. Jos teen Facebookiin analyysin, sitä jaetaan, mutta jos haukun jonkun samalla, jakoja tulee tuplat. Helpot analogiat ja ylemmyyden tunne viettelevät mutta eivät johda hyvään keskusteluun. Ei siihen aina johda analyysikään, mutta sitä puuttuu julkisesta keskustelusta enemmän kuin provokaatiota.

Pressiklubi-vuosinani julkiseen keskusteluun on tullut lisää ääniä, jotka eivät ylitä valtamedian uutiskynnystä mutta tuovat keskusteluun tervettä lisäväriä. Vielä viime vuosikymmenillä moni iso asia, kuten Nokia ja Suomen EU-jäsenyys, käsiteltiin lähes ilman soraääniä. Varmaan medialla on tänäänkin sokeat pisteensä esimerkiksi pakolaiskriisin käsittelyssä. Juuri tällaista oman aikamme viallista ajattelua yritän tunnistaa ja purkaa.”