Journalismi

Tali ja koko maailma

Kuvajournalismi 2015 -kilpailun Vuoden urheilukuva -sarjan voitti freelancekuvaaja Laura Oja. Voittokuvassa HIFK:n Nnaemeka Anyamele on kannattajajoukon syleilyssä Helsingin Talissa.

”Futiksen hienous on se, että se yhdistää ihmisiä. Sitä pelataan kaikkialla. Se on ymmärrettävää kaikille. Meni minne vaan, jengi pelaa fudista. Siksi kuvassa on tavallaan muutakin kuin vaan Talin jalkapallohallissa pelattu matsi.”

Nykyisin freelancerina kuvaava helsinkiläinen Laura Oja, 34, oli vuoden 2015 helmikuussa määräaikaisena kuvaajana Helsingin Sanomissa. Lauantain 7. helmikuuta iltavuoron työtehtäviin kuului Talin ahtaassa sisähallissa pelattu jalkapallon liigacupin alkulohkon ottelu Helsingin IFK:n ja turkulaisen FC Interin välillä.

Peli oli kotijoukkue HIFK:n näytöstä. Vuoden urheilukuvana palkitussa otoksessa Nnaemeka Anyamele on kannattajajoukon syleiltävänä tekemänsä 6 – 0 -maalin jälkeen.

Kuva julkaistiin Hesarin otteluraportin yhteydessä 8. helmikuuta.

Oja muistaa, että ottelussa oli poikkeuksellisen paljon aikaa kuvaamiseen.

”Se on kuvattu ihan matsin lopulla, kentän toiselta puolelta vastakkaista katsomoa kohden. Kun näin otoksen, mietin, että on harvinaista nähdä noin kiihkeä kannattajien ja pelaajan kohtaaminen. Kannattajiahan ei ole siellä mitenkään miljoonia, mutta tunnelma on tuossa vaiheessa tiivis.”

Oja ei ole varsinainen urheilukuvaaja, eikä seuraa jalkapalloa mitenkään erityisesti. Hän sanoo, että häntä innostaa urheilulajien kuvaamisessa nopeatempoisuus.

”On oltava hereillä. Lisäksi mikä tahansa, mitä ihmiset tekevät tunteella ja taidolla on kiehtovaa. Tässä tilanteessa kiinnosti myös fanikulttuuri.”

Palkintoperusteissa mainitaan kuvan yhteiskunnallinen ulottuvuus. Sen juhlittu sankari kun on kuvan ainoa tummaihoinen.

”Kuvien laajempi merkitys tulee usein jälkikäteen. Ei sitä tavoittele tai ehdi ajatella siinä tilanteessa”, Oja sanoo.

Lue myös:

Vuoden urheilukuva
Laura Oja, freelancekuvaaja: Verkko

Tuomariston perustelut: Harvinainen pelaajan ja fanien kohtaaminen rooleja jakavan suojaverkon läpi. Voittajakuva on ajaton teos, joka ei kulu loppuun ensimmäisellä katsomiskerralla. Verkossa oleva juhlittu urheilija on kuvan ainoa musta pelaaja, joka tuo kuvaan yhteiskunnallista syvyyttä, respectiä. Samanaikainen kiihkeä aggressiivisuus ja lempeä onnellisuus ovat osa nykyjalkapallon teatraalisuutta.