Media-ala

Vaaran vuosi

Indeksikorotus lähtee taas, ja rahoitusta ollaan muutenkin avaamassa. Haluaako hallitus tiukemman otteen Yleisradiosta?

On tiistai, lokakuun kuudes päivä. Eduskunnan täysistunto on venynyt pitkälle pimenevään syysiltaan. Istuntosalina eduskuntatalon remontin ajan tuuraavassa Sibelius-Akatemian konserttisalissa on edustajia paikalla vain kourallinen. Kello 19.56 puheenvuoron saa SDP:n kansanedustaja Ilkka Kantola.

Alkaa suuren yleisön silmiltä piiloon jäävä Yle-myrsky.

Kantola on Ylen hallintoneuvoston jäsen ja sen entinen puheenjohtaja. Hänen puheenvuoronsa käsittelee hallituksen eduskuntaan tuomaa esitystä Yle-veron indeksikorotuksen jäädyttämisestä kuluvan vuoden lisäksi myös ensi vuodelta.

Aiemmin samana päivänä käsittelyyn on tullut laajempi valtiontalouden suunnitelma. Se koskee pidempää aikaväliä, vuosia 2016 – 2019. Jo siinä hallitus on esittänyt, että indeksikorotuksesta luovuttaisiin koko mainitun ajanjakson osalta. Samalla hallitus ehdottaa, että Ylen rahoitus siirrettäisiin budjettikehyksen ulkopuolelta kehyksen sisään. Tämä mahdollistaisi rahoituksen tason säännöllisemmän poliittisen harkinnan.

Vuoden 2012 Yle-lakia säädettäessä vuosittaiseksi tarkoitetun korotuksen tarkoitus on ollut kompensoida inflaatiota, siis nousevia menoja. Kantola on tuohtunut kaikesta tästä, ja erityisen tuohtunut hallituksen menettelytavasta, sillä se kertoo jostakin paljon syvemmästä.

Yle on eduskunnan radio. Vaaleilla valittujen kansanedustajien on tarkoitus päättää sen asioista keskustelujen jälkeen yksimielisesti, parlamentaarisesti. Tämä varmistaa sen, että Ylestä ei tule hallituksen äänitorvea. Nyt Sipilän hallitus on tehnyt juuri päinvastoin. Se on tuonut indeksijäädytyksen eduskuntaan ennalta kyselemättä. Se on ennenkuulumatonta.

Sosiaalidemokraattien Antti Lindtman, Maarit Feldt-Ranta, Pia Viitanen, Krista Kiuru ja Eero Heinäluoma jatkavat Kantolan perään samalla asialla. He vaativat, että Yleä koskevat muutokset on käsiteltävä parlamentaarisesti, ei ilman neuvottelua niin kuin nyt on käymässä. Liikenne- ja viestintäministeri, keskustan Anne Berner ei ole istunnossa läsnä. Demariryhmä tekee harvinaislaatuisen esityksen Yle-asian jättämiseksi pöydälle. Se menee yllättäen läpi.

 

Yleä käsitellään uudestaan lokakuun 14. päivän istunnossa. Nyt ministeri Bernerkin on läsnä. Keskustelu jatkuu kiivaana. Berner korostaa vaalivansa Ylen riippumattomuutta. Hallituspuolueidenkin edustajista esimerkiksi Ylen hallintoneuvoston nykyinen puheenjohtaja, perussuomalaisten Kimmo Kivelä käyttää vahvan puheenvuoron Ylen riippumattomuuden tukemiseksi.

Anne Berner on aiemmin ilmoittanut, että Ylen asemaa ja rahoitusta selvittävä parlamentaarinen työryhmä aloittaa työnsä vuoden 2016 alussa, aiemman, median tilannetta yleisemmin pohtivan Anssi Vanjoen työryhmän jatkoksi. Opposition riveistä kummastellaan ajatusta, että Yleä alettaisiin pohtia parlamentaarisesti vasta päätösten ollessa jo tehtynä. Berner ja hallitus taipuvat aikalisään.

Pari päivää myöhemmin Yle-työryhmän ilmoitetaan aloittavan etuajassa. Mediassa uutisoidaan ryhmän työn aikaistuneen, mutta syyt jäävät useimmilta kertomatta. Ryhmän puheenjohtajaksi tulee kokoomuksen Arto Satonen.

 

Muutamaa viikkoa myöhemmin liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner myöntää, että hallituksen toimissa oli hätiköintiä.

”Hallitus olisi voinut koordinoida ja tiedottaa paremmin. Oma käsitykseni on, että Ylen ensi vuoden indeksijäädytyksestä on yksimielisyys, että olisi kohtuutonta olla sitä tässä taloustilanteessa jäädyttämättä. Ehkä enemmän on kyse menettelytavasta ja siitä missä vaiheessa kukin on päässyt asiaan vaikuttamaan”, Berner sanoo Journalistille marraskuun alussa.

Parlamentaarisen työryhmän vaikutusvalta tulee useimpien tätä juttua varten haastateltujen päättäjien mukaan olemaan suuri. Paineita rahoituksen jäädyttämiseen ja tehtäväkentän rajoittamiseen tulee niin Ylen aluetoimitusten vahvaa verkkouutistoimintaa kritisoivalta sanomalehtialalta kuin hallituspuolueiden edustajiltakin. Nämä näkevät Ylen liian vahvan aseman osaltaan syövän kaupallisen median toimintamahdollisuuksia.

Yle-työryhmän aikaistamiseen eduskunnassa vaikuttanut hallintoneuvoston jäsen Maarit Feldt-Ranta pitää Ylen tilannetta vakavana.

”Ylen riippumaton tiedonvälitys on kansallisomaisuutta. Nyt hallitus on jo ottanut Ylen rahat oman peukalonsa alle. Teetkö Ylen toimittajana kriittisiä juttuja vaikkapa Alexander Stubbista, jos hän istuu palkkapussisi päällä?”

Feldt-Ranta mainitsee Juha Sipilän kuuluisan televisiopuheen varoittavana esimerkkinä siitä, miten Ylessä ollaan jo nyt varpaillaan.

”Pääministeri ilmoittaa tulevansa Ylelle puhumaan poliittisen tietoiskun, samaan aikaan kun hallitus on tekemässä ratkaisua Ylen tulevaisuudesta. Asiat ovat politiikassa sitä miltä ne näyttävät. Se näytti tosi pahalta.”

 

Ylen uutis- ja ajankohtaistoimintaa johtava Atte Jääskeläinen on toista mieltä Sipilä-keissistä. Hän huomauttaa, että länsimaissakaan ei ole poikkeuksellista, että valtionpäämies pitää puheen kansalle. Se ei tarkoita, että tällä olisi sananvapauden monopoli, Jääskeläinen jatkaa.

”Heti Sipilän puheen jälkeen meillä oli keskustelu, jossa oli äänessä eri puolueiden ja ammattijärjestöjen edustajia sekä päätoimittajia, kaikki arvioimassa puhetta. Seuraavana päivänä meillä oli tuntikausia suoraa lähetystä palkansaajajärjestöjen mielenilmauksesta. Myös sieltä puheet välitettiin suorina ja sensuroimattomana. Yleä tässä asiassa moittivilla on poliittinen agendansa.”

Siitä Jääskeläinen on opposition Yle- falangin kanssa samaa mieltä, että Ylen tilanne on juuri nyt hankala. Onko liioiteltua sanoa, että Yle on vaarassa?

”Ei se ole liioiteltua. Suurin huolenaihe on juuri se, että nykyisissä hallituspuolueissa on halua luopua Ylen riippumattomuuden taanneista parlamentaarisen yksimielisyyden periaatteista. Voi olla, että tämä porukka onkin ensi keväänä valmis ajamaan enemmistöpäätöksellä tahtonsa läpi. Toivon, että Yle-työryhmän aikaistaminen ilmentäisi tässä asiassa katumusta.”

 

Mitä Ylen varalle sitten on luvassa? Ainakin sitä koskevassa keskustelussa on tapahtunut lyhyessä ajassa paljon. Journalisti kirjoitti Ylen tilanteesta laajasti viimeksi vuosi sitten. Silloin vuoden 2015 indeksijäädytyksestä puhuttiin isona, ainutkertaisena asiana. Nyt indeksin jäädyttäminen vuodeksi 2016 tuntuu olevan läpihuutojuttu ja Ylen murheista pienimpiä, kysyi asiaa keneltä vain.

Nyt kysymys on siitä, pysyykö Yle-veron määrä entisellään, ja karsitaanko Ylen tehtäviä. Hurjimmillaan kyse on siitä, kuka Ylestä päättää.

Vähintään kyse on siitä, kuinka usein Ylestä pitää päättää: Uusi Yle-vero tuli voimaan vasta vuoden 2013 alussa. On asiasta mitä mieltä hyvänsä, on ainakin kummasteltava sitä, miten usein Yle-asiaa jumpataan. Kun Ylen tehtävän ja rahoituksen mahdollista muutostarvetta pohtiva työryhmä saa työnsä valmiiksi keväällä, on syytä toivoa, että se saa aikaan jotakin kestävää.

Työryhmässä on toisaalta Yle-kriittisiä ääniä kuten Teuvo Hakkarainen ja kokoomuksen Eero Lehti, toisaalta kokeneita, Yle-myönteisinä tunnettuja päättäjiä Heinäluomasta ja Kiurusta vihreiden Outi Alanko-Kahiluotoon. Perussuomalaistenkin toinen edustaja on Hakkaraista paljon maltillisempi Ritva Elomaa.

”Puoluettamme käsitellään Ylessä usein epäasiallisesti, yhtenä sketsinä. Myös äänestäjiltä tulee painetta, että Ylen olisi käsiteltävä perussuomalaisia ja vaikkapa maahanmuuttoa eri sävyssä. Silti olen sitä mieltä, että perussuomalaisten on opittava sietämään kritiikkiä. Ylen riippumattomuus on tärkeää, vaikka toivonkin, etteivät sen vaalimat suomalaiset arvot katoa monikulttuurisuuden alle”, Elomaa sanoo.

Anssi Vanjoen laajemman mediatyöryhmän työ valmistuu vielä tämän vuoden puolella. Sen ajatukset otetaan huomioon Yle-ryhmässäkin. On mielenkiintoista nähdä, miten sen mietinnöissä kuuluu esimerkiksi liian vahvaa Yleä viime vuodet eli laskukauden ajan kritisoineen sanomalehdistön ääni.

”Ylen indeksikorotuksen määrä on noin kuusi miljoonaa Ylen vuosittaisesta 470 miljoonasta. Ei sen jäädyttäminen muuta Ylen riippumattomuutta mihinkään”, sanoo työryhmää vetävä kokoomuksen Arto Satonen.

”Mutta kyllä kokoomuksen huolen- aihe on, miten tässä maassa säilyy monipuolinen tiedonvälitys. Olemme todella huolissamme kaupallisen printtimedian tilanteesta. Kaupallisen median suurimmat haasteet eivät liity Yleen, mutta tiettyjä rajapinta-asioita ryhmässä on syytä arvioida, nettijulkaisemista, somea ja muuta.”

 

Ministeri Anne Berner vakuuttaa, että hallitus ei suunnittele mitään Yle-vallankaappausta.

”En missään tapauksessa haluaisi Ylesta hallituksen radiota, en haluaisi sitä vastuuta, enkä näe että se olisi demokratian näkökulmasta mitenkään mahdollista. Mutta Yle saa vuosittain puoli miljardia rahoitusta, jota yhteiskunta kantaa verona kansalaisilta. Ylen asema on joka tapauksessa mittava, ja jatkossakin merkittävä. Yhteiskunnan, hallituksen ja eduskunnan tehtävä on myös pitää huolta, ettemme koskaan ole vain yhden median varassa. Hallituksen tehtävä ei tietenkään ole tehdä ansaintalogiikkaa, mutta on huolehdittava riittävän tasapuoliset edellytykset. Siksi näitä asioita nyt taas mietitään.”

Maarit Feldt-Ranta sanoo, että hallituksen kaavailemat Yle-linjaukset ovat osa isompaa kokonaisuutta, suurempaa yhteiskuntajärjestelmän muutosta. Työmarkkinajärjestöjen valtaa vähennetään, sotessa ollaan menossa yksityistämisen suuntaan.

”Sikälikin kyse on tosi isosta asiasta. Juha Sipilä ja Anne Berner ovat tulleet politiikkaan yritysmaailmasta. He haluavat muuttaa yhteiskuntajärjestelmämme, ja Yle on tästä kuviosta vain pieni osa. Siksi en usko hetkeäkään, etteivät he ajaisi Ylen rahoituksen muutoksia läpi. Jos työelämää koskeviin pakkolakeihin rinnastaa, se on helpompaa. Kaksi miljoonaa ihmistä ei lähde torille protestoimaan Ylen puolesta. Mutta olisi tärkeää muodostaa laaja poliittinen rintama, ja vaikuttaa siihen, että indeksileikkaus on tilapäinen.”

 

Ylessä siis tuulee, mutta niin tuulee muuallakin.

Yhteiskuntajärjestelmä ja mediakenttä muuttuvat joskus myös arvaamattomaan suuntaan. Vihreiden Jyrki Kasvi on hänkin Ylen hallintoneuvoston jäsen. Tietoyhteiskunta-asiantuntijalla, tekniikan tohtorilla ja diplomi-insinöörillä on oma erilainen tapansa hahmottaa Ylen ja kaupallisen median kipeää suhdetta.

Kasvi ei ole niinkään huolissaan Ylestä kuin muusta mediasta. Hän sanoo, että vahvaa Yleä tarvitaan siksi, että muita kotimaisia tiedotusvälineitä ei pian enää ole. Kasvi väittää, että digitaalisen median murroksen suuruusluokkaa ei perinteisissä tiedotusvälineissä vieläkään ymmärretä.

”Meillä ei vuonna 2020 välttämättä ole suomalaista kaupallista mediaa. Jos jotain ei pian tapahdu, niin Sanomatalonkin katolla on silloin Googlen logo. Koska Euroopassa ei ole toimivaa yhtenäistä sisämarkkinaa, Eurooppa antaa ihan itse amerikkalaisten tulla ja syödä meidät. Jos Google, Facebook tai vaikka venäläinen Yandex tulevat hankkimaan perinteisten medioiden arkistot ja sisällöt, silloin me vasta tarvitsemme riippumatonta Yleä.”

Yle-työryhmä

Ylen rahoitusta ja tehtävää arvioivaa työryhmää johtaa kokoomuksen Arto Satonen. Sen jäseniä ovat keskustan Sirkka-Liisa Anttila ja Tuomo Puumala, perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen ja Ritva Elomaa, SDP:n Krista Kiuru ja Eero Heinäluoma, kokoomuksen Eero Lehti, vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto, vasemmistoliiton Matti Semi, RKP:n Mikaela Nylander ja kristillisdemokraattien Peter Östman. Ryhmän toimikausi päättyy ensi toukuun lopussa. Ryhmä on parlamentaarinen. Se pyrkii saamaan aikaan yksimielisiä ehdotuksia.

 

Vanjoen työryhmä

Anssi Vanjoen johtama työryhmä selvittää kotimaisten mediamarkkinoiden tilannetta laajemmin. Työryhmän on tarkoitus saada työnsä valmiiksi vielä tämän vuoden puolella. Yle-ryhmä hyödyntää Vanjoen ryhmän havaintoja soveltuvin osin.