”Mietimme jo kauan sitten toimitussihteeri Reijo Vahtokarin kanssa, että pitäisi tehdä erojuttu”, kertoo Suomen Kuvalehden toimittaja Elina Järvinen.
”Olen hidas kirjoittaja, ja tunnen siitä jatkuvaa syyllisyyttä. Yritän lohduttaa itseäni sillä, että koska editointi tapahtuu samaan aikaan kuin kirjoitustyö, loppupään työvaiheissa säästetään aikaa. Mutta hidas mikä hidas”, sanoo Suomen Kuvalehden toimittaja Elina Järvinen, joka kirjoitti jutun raastavasta avioerosta miehen näkökulmasta. (Hän lähti, SK 11/2015)
”Mietimme jo kauan sitten toimitussihteeri Reijo Vahtokarin kanssa, että pitäisi tehdä erojuttu. Ei selviämistarina, vaan juttu jossa näkyy kipu. Jossa olisi kunnolla läsnä se raastavuus, jota erotilanteessa tunnetaan.
Tammikuussa näin Väestöliiton tiedotteen Miesten erokoulusta. Siinä tuntui olevan hyvä näkökulma jutulle, ja sopiva haastateltava löytyi terapeutin avustuksella.
Mies oli poikkeuksellisen avoin. Hän ei peitellyt mitään eikä hävennyt tunteitaan. Hän myös antoi minulle paljon aikaa. Hän oli ihanteellinen haastateltava.
Jutun tekoon meni noin kolme viikkoa. Sinä aikana haastattelin miestä neljä tuntia kasvokkain ja puhelimessa viisi kertaa. Lisäksi tapasin kaksi terapeuttia ja haastattelin toista vielä uudestaan puhelimessa. Haastattelin myös käräjäoikeuden käräjäsihteeriä, juristia ja lastenvalvojaa.
Nauhoitan ja puran aina haastattelut, vaikka purku on piinaavaa. Käytän yleensä vähän suoria sitaatteja, mutta haluan, että ne ovat tarkkoja. Lähes aina huomaan myös purkuvaiheessa, että monta asiaa on mennyt itse tilanteessa ohi.
Toimitussihteeri Reijo Vahtokari editoi jutun. Keskustelimme aiheesta ja materiaalista sitä mukaa kuin sitä kertyi. Ennen kuin aloitin kirjoittamisen, puhuimme jutun rakenteesta. Kun olin kirjoittanut jutun alun, Vahtokari luki sen. Jatkoin kirjoittamista, mutta myöhemmin viilasin alkua vielä Vahtokarin ohjeiden mukaan, koska alku oli liian hidas, sitä piti tiivistää. Lopuksi teimme pilkunviilaukset ja oikoluvut. Meidän yhteistyömme on muotoutunut tällaiseksi.
Tästä jutusta sain erityisen paljon palautetta. Suomen Kuvalehdessä ei kovin usein käsitellä tämän tyyppisiä aiheita. Se oli monelle yllättävää.
Elina Järvinen, 44
Suomen Kuvalehden toimittaja vuodesta 2000.
Työskennellyt aiemmin Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta, pääaineena tiedotusoppi.
Ulla Ahvenniemen valinta
Kodin Kuvalehden toimittaja Ulla Ahvenniemi valitsi esiteltäväksi Elina Järvisen ja hänen juttunsa avioeroista Suomessa.
”On aina nautinto lukea tekstiä, joka on vähäeleistä, mutta kertoo silti paljon. Suomen Kuvalehden Elina Järvisen jutut ovat sellaisia. Hän ei kikkaile eikä osoittele, mutta kertoo yksityiskohdilla ja rinnastuksilla paljon ja saa lukijan oivaltamaan itse.
Ihailen Järvisen tutkivaa otetta – samoin sitä, kuinka hän kuvaa asioita ja ilmiöitä ihmisten kautta. Yksi hieno esimerkki on alkuvuonna ilmestynyt Hän lähti -juttu (SK 11/2015). Kun suomalainen pari eroaa, aloitteentekijä on useimmiten nainen. Mitä tekee silloin mies? Tämä yksi, ja moni muu.”
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
