Iltalehden Kreeta Karvalan ja Jyrki Vesikansan mielestä digiaika vaatii myös pääkirjoittajilta avoimuutta ja vuorovaikutusta lukijoiden kanssa. He kirjoittavat pääkirjoituksensa nyt omalla nimellään.
Lehdistöneuvos Jyrki Vesikansa muistaa hyvin työpäivän 19. syyskuuta 1964. Silloin hän sai ensimmäistä kertaa tehtäväkseen kirjoittaa pääkirjoituksen.
Vesikansa oli 22-vuotias Uuden Suomen osa-aikainen ulkomaantoimittaja, ja teksti käsitteli 20 vuotta aiemmin solmittua välirauhansopimusta. Historiaa opiskellut Vesikansa kirjoitti, että Neuvostoliitto vaati kesäkuussa 1944 Suomelta ehdotonta antautumista. Neuvostoliiton suurlähetystö oli kuitenkin eri mieltä.
”Päätoimittaja Pentti Poukka sai heti soiton Tehtaankadulta. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, kumpi näkemys on oikea.”
Poukka kuitenkin piti Vesikansan tekstistä, ja nuori toimittaja sai jatkaa pääkirjoitusten tekemistä. Sittemmin Vesikansasta on tullut todennäköisesti Suomen lehtihistorian kokenein pääkirjoittaja: hän on kirjoittanut pääkirjoituksia jo puoli vuosisataa lähes yhtäjaksoisesti.
Sinä aikana mediamaailma on mullistunut. Uusi Suomikin lopetettiin 1991, ja Vesikansa siirtyi Iltalehteen. Pääkirjoituksen formaatti on silti säilynyt varsin muuttumattomana.
Jotakin uutta Vesikansan pääkirjoituksissa kuitenkin on: hänen nimensä ja kuvansa.
Maaliskuusta lähtien Iltalehti on signeerannut pääkirjoituksensa, ensimmäisenä isona suomenkielisenä sanomalehtenä. Hieman aiemmin käytäntöön ehtivät siirtyä puoluelehdet Demokraatti ja Kansan Uutiset.
”Digiaikana uutistyössä korostuvat reaaliaikaisuus, avoimuus, vuorovaikutteisuus ja persoonallisuus. Ihmiset ovat mieluummin tekemisissä ihmisten kanssa kuin kasvottomien mediayritysten kanssa”, kertoo IL:n pääkirjoitustoimittaja Kreeta Karvala.
Karvala koordinoi Iltalehden pääkirjoitusuudistusta. Toisena isona asiana uudistuksessa Iltalehti alkoi julkaista pääkirjoituksensa netissä jo iltaisin, välittömästi kirjoitusten valmistuttua. Uudistuksen myötä pääkirjoitusten lukijamäärä netissä lähes seitsenkertaistui.
Iltalehden pääkirjoittajat kannattivat yksimielisesti anonyymiydestä luopumista. Jyrki Vesikansa kertoo tottuneensa käytäntöön jo yli 40 vuotta sitten, jolloin hän oli kirjeenvaihtajana Saksassa.
”Aiemminkin kovin moni on tunnistanut tekstini. Ehkä signeeraus kannustaa laadukkuuteen.”
Myös ruotsalaisissa ja suomenruotsalaisissa lehdissä pääkirjoitusten allekirjoittamisella on pitkät perinteet. Hufvudstadsbladetin silloinen päätoimittaja Jan-Magnus Jansson päätti julkistaa kirjoittajien nimet jo 1970-luvulla.
Vesikansa on ollut eläkkeellä vuodesta2009. Silti hänen kynästään syntyy yhä pari pääkirjoitusta viikossa. Lisäksi Vesikansa johtaa kahden viikon välein kokousta, jossa Iltalehden pääkirjoittajat keskustelevat päätoimittaja Petri Hakalan kanssa ajankohtaisista aiheista ja pohjustavat lehden linjaa.
Vesikansan ja Karvalan lisäksi pääkirjoituksia kirjoittavat myös politiikan toimittaja Juha Keskinen, freelancer Marketta Mattila ja päätoimittaja Hakala itse. Hakala edustaa pääkirjoituskokouksissa toimituksen johdon ääntä, sillä vastaava päätoimittaja Kari Kivelä osallistuu suunnittelupalavereihin harvoin.
Lehden periaatelinja kuitenkin on Kivelän kirjoittama. Se kuuluu: ”Iltalehti on poliittisesti sitoutumaton ja riippumaton kansanvallan puolustaja. Se pyrkii edistämään taloudellista ja henkistä hyvinvointia, oikeudenmukaisuutta sekä yksilön vapautta ja yritteliäisyyttä.”
Linja on tiivistelmä IL:n ohjeistosta. Toimituksen sisäisessä oppaassa on pääkirjoituksen tekemisestä pari sivua. Siihen on kirjattu muun muassa, että Iltalehti kannattaa yleistä asevelvollisuutta ja on pääsääntöisesti poliisin puolella.
Kaikkiin merkittäviin asioihin oppaassa ei toki ole kantaa, etenkin kun maailma pääkirjoittajien ympärillä muuttuu jatkuvasti. Tänä ja viime vuonna Iltalehden pääkirjoittajat ovat keskustelleet kokouksissaan paljon etenkin Ukrainan kriisistä ja suhtautumisesta Venäjään. Viisi kirjoittajaa ovat pohtineet, miten kansainvälisen oikeuden periaatteet ja valtapolitiikat realiteetit sovitettaisiin parhaiten yhteen.
”Signeeraus sallii kirjoittajille enemmän vivahteita, mutta pääkirjoituksilla on edelleen oltava linjansa”, Vesikansa sanoo.
”Linjaa voi tarkistaa, mutta järjestyneesti. Siitä ei ole kenellekään iloa, jos pääkirjoitukset jatkuvasti kumoavat toistensa kantoja.”
Karvala lisää, että kenenkään pääkirjoittajan ei tarvitse, eikä pidäkään, kirjoittaa omaa vakaumustaan vastaan.
”Aina on mahdollisuus pyytää toista kirjoittamaan pääkirjoitus, jos ei ole samaa mieltä kuin lehden kanta.”
Kaksikymmentäkolme vuotta Iltalehden pääkirjoituksia tehnyt Vesikansa ei kuitenkaan muista yhtään tällaista tilannetta.Hieman sulattelemista hänellä oli silti siinä, että IL asettui tukemaan tasa-arvoista avioliittolakia.
”Kaikilla pitää olla ilman muuta samat oikeudet, mutta pidin parempana vaihtoehtona, että olisi säädetty yhtäläinen parisuhdelaki ilman avioliitto-sanaa.”
Vesikansa ei kuitenkaan pitänyt asiaa useimmille suomalaisille kovin merkittävänä ja taipui muiden pääkirjoittajien ja kansalaisaloitteen näkemyksen taakse.
Iltalehti toivoo signeerausten lisäävän keskustelua pääkirjoittajien ja lukijoiden välillä. Palaute onkin jonkin verran lisääntynyt.
”Pääkirjoituksista tulee yleisesti ottaen asiallisempaa palautetta kuin muista jutuista”, Karvala kertoo.
Pääkirjoitus on ainoa juttutyyppi, jossa yksittäinen toimittaja pääsee kirjoittamaan koko lehden nimissä. Allekirjoitettuinakin Iltalehden pääkirjoitukset ovat yhtä kuin lehden linja.
”Se tuo vastuuta”, Karvala sanoo.
Silti hän ei koe itseään vallankäyttäjäksi.Vesikansa sen sijaan uskoo, että pääkirjoitukset voivat vaikuttaa, kun poliitikot ja virkamiehet muodostavat käsitystä yleisestä mielipiteestä.
Molempien pääkirjoittajien mukaan heillä on suuri vapaus. Vesikansa sanoo, ettei IL:n päätoimittaja ole koskaan puuttunut hänen teksteihinsä. Hän kuitenkin lähettää tekstinsä etukäteen päätoimit-tajille silloin, kun ottaa voimakkaasti johonkin asiaan kantaa.
Pääkirjoitusten kuten koko suomalaisen sanomalehdistön historia on poliittinen. Iltalehti aloitti ilmestymisensä vuonna 1980 kokoomustaustaisen Uuden Suomen iltapäiväpainoksena. Karvala ja Vesikansa toteavat IL:n kannattavan markkina-taloutta ja yritteliäisyyttä. He kuitenkin kiistävät, että pääkirjoitukset mukailisivat kokoomuksen kantoja, vaikka Vesikansa onkin puolueen jäsen.
”Jäsenyyden takia yritän olla erityisen kriittinen juuri kokoomusta kohtaan”, hän sanoo. ”Ja on meillä muitakin puoluekantoja ollut edustettuna.”
Marketta Mattila oli kevään eduskuntavaaleissa vihreiden ehdokkaana, mutta palasi karanteenin jälkeen pääkirjoitustiimiin toukokuun lopulla.
”Puolueen jäsenyys ei ole este pääkirjoitusten tekemiseen. Uskon kaikessa professionaalisuuteen”, Karvala sanoo.
”Itse en kuulu mihinkään puolueeseen.”
Marketta Mattila kirjoittaa Iltalehden pääkirjoituksia freelancerina, kuten eläkkeellä oleva Vesikansakin. Karvalan mielestä ei ole ongelmallista, etteivät kaikki pääkirjoittajat ole työsuhteessa.
”Meillä on yhteiset kokoukset, joihin kaikki osallistuvat, ja yhteiset linjaukset, joiden mukaan mennään. Kukin kirjoittaa sitten pääkirjoituksensa missä kirjoittaa. Itsekin työskentelen paljon etänä.”
Vesikansa toteaa, että ajatus siitä, ettäpääkirjoittajien pitäisi olla työsuhteessa, on varsin uusi. Hänen uransa alkuvuosikymmeninä lehtien kantoja tehtailivat paitsi freelancerit myös poliitikot ja etujärjestöjen sekä yritysten edustajat.
”Laadin itsekin Kansallispankin tiedotuspäällikkönä vuosina 1978 – 1983 säännöllisesti pääkirjoituksia Uuteen Suomeen, Vaasa-lehteen (nyk. Pohjalainen) ja Kauppalehteen. Kerran jopa keskustan Suomenmaahan.”
Tiedotuspäällikkö Vesikansa sai lehtiennimissä jopa vastustaa ulkomaalaisten pankkien pääsyä Suomeen.
”Pääkirjoitusten signeeraaminen on lopullinen irtiotto siihen aikaan”, hän sanoo.
Jyrki Vesikansa
Vapaa kirjoittaja.
Iltalehden pääkirjoitustiimin jäsen. Työskennellyt Iltalehdessä artikkelitoimittajana ja Uudessa Suomessa päätoimittajana, toimituspäällikkönä, taloustoimituksen päällikkönä sekä toimittajana.
Filosofian lisensiaatti. Tehnyt Suomen historian lisensiaatintyön Uuden Suomen vuosien 1976 – 1991 historiasta. Kirjoittanut myös useita tietokirjoja.Saanut valtion journalistipalkinnon vuonna 2005 ja lehdistöneuvoksen arvonimen vuonna 2011.
Kreeta Karvala
Iltalehden pääkirjoitustoimittaja ja kolumnisti. Ylen Aamu-tv:n Jälkiviisaiden vakiokeskustelija. Työskennellyt aiemmin Iltalehdessä uutispäällikkönä ja toimituspäällikkönä sekä Ylessä toimittajana ja uutispäällikkönä.
Filosofian tohtori. Tehnyt journalistiikan väitöskirjan uutismedioiden nettimurroksesta vuosina 2006 – 2012.
Tutkija: Signeeratut pääkirjoitukset yleistyvät
Iltalehden pääkirjoitustoimittajat Kreeta Karvala ja Jyrki Vesikansa uskovat, että pääkirjoitusten signeeraus yleistyy tulevaisuudessa. Samaa mieltä on mediayrittäjä ja tutkija Jyrki Pietilä. Pietilä on tutkinut juttutyyppien kehitystä suomalaisessa sanomalehtijournalismissa.
”Nimellisyyden – unohtamatta myöskään toimittajien kasvokuvia – lisääntyminen on ilmiselvä nykyilmiö. Toisaalta esimerkiksi kolumnipalstojen yleistyminen lienee vähentänyt tarvetta nimelliseen pääkirjoitteluun”, Pietilä sanoo.
Journalisti kysyi yhdestätoista suuresta tai keskikokoisesta sanomalehdestä, harkitsevatko ne pääkirjoitusten signeeraamista. Kymmenen lehteä vastasi kyselyyn. Kaikki vastaajat suhtautuivat varsin kielteisesti anonyymiydestä luopumiseen.
”Pääkirjoitukset ovat lehden linja, eivät yksittäisen toimittajan”, sanoo Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio.
”Lukijalla on oikeus tietää, mikä on lehden kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin, ja siihen anonyymi pääkirjoitus on yhä loistava väline”, toteaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Tapio Sadeoja.
Aamulehden päätoimittaja Jorma Pokkinen kertoo, että pääkirjoitukset syntyvät yhteistyönä eivätkä edusta välttämättä täysin kirjoittajansa näkemystä. Myös Karjalaisen päätoimittaja Pasi Koivumaa sanoo, että pääkirjoittaja voi olla eri mieltä kuin lehti. ”Tällaisia ristiriitatilanteita toki vältämme ja sellaisia syntyy hyvin harvoin.”
Savon Sanomien päätoimittaja Jari Tourunen kertoo, että pääkirjoitusten tekijät saavat kolumneissaan olla eri mieltä lehden virallisen linjan kanssa.
Janne Salomaa
”Pääkirjoitukset noudattavat päätoimittajan määrittämää linjaa.”
Helsingin Sanomat on kahden vuoden ajan julkaissut joka päivä kaikkien pääkirjoitustoimitukseen kuuluvien nimet. Toimituksen esimies Matti Kalliokoski pitää kuitenkin epätodennäköisenä, että HS luopuisi lähivuosina yksittäisten pääkirjoitusten anonyymiydestä.
”Kirjoittajan henkilön korostaminen on toki edelleen trendi niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa, mutta paine HS:n pääkirjoituksissa kirjoittajien korostamiseen on pieni. Saamamme palaute koskee enemmän pääkirjoitusten sisältöä: asiavirheitä, epäselvää kieltä, logiikkaa, johtopäätöksiä tai tekstistä tulkittua maailmankuvaa.”
Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Mikael Pentikäinen toteaa, että anonyymiys on MT:lle luontevaa, koska lehdellä on selkeä pääomistaja: etujärjestö Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto.
Ilkan päätoimittajan Satu Takalan ja Lapin Kansan päätoimittajan Antti Kokkosen mielestä nimen ja kuvan kanssa julkaistut pääkirjoitukset sekoittuvat kolumneihin. Samaa mieltä on Keskisuomalaisen päätoimittaja PekkaMervola.
”Allekirjoitetut pääkirjoitukset heikentävät lehden institutionaalista roolia ja korostavat persoonia”, Mervola sanoo.
Iltalehden pääkirjoitustoimittaja Kreeta Karvala kummastelee kriittistä suhtautumista signeerauksiin.
”Me emme haluakaan olla pönäkän institutionaalisia vaan lähellä lukijaa. Pääkirjoitukset ovat kaikissa lehdissä aina yksilön kirjoittamia. Me vain teemme asian näkyväksi”, Karvala sanoo.
Janne Salomaa
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
