Iso vatkaus

Toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 2013 Jari Aarnio lähetti Suomen Kuvalehden toimittajalle tekstiviestin.

”Tais tulla pommi.”

Tuntia aiemmin Aarnion alainen oli kirjautunut poliisin epäiltyjen rekisteriin, epriin. Hän syötti hakusanat salo AND turku AND enkeli ja salo AND hells AND angels. Sen jälkeen poliisi lähetti Aarniolle viestin, jossa hän vahvisti, että entinen formulakuski Mika Salo löytyi rekisteristä.

Epäiltyjen rekisteri (epri) on keskusrikospoliisin (KRP) ylläpitämä rekisteri, johon poliisi kirjaa ihmisiä, joita epäillään rikoksista tai rikokseen myötävaikuttamisesta. Koska Aarniolla ei ollut käyttöoikeuksia epriin, hän pyysi alaistaan selvittämään Salon tiedot. Poliisikuulusteluissa alainen sanoi, että haut liittyivät työhön.

Vajaan tunnin päästä tieto Salosta oli Suomen Kuvalehden toimittaja Pekka Anttilalla. Kesän aikana Salosta ja epristä ei kuulunut juttua. Elokuun lopulla Aarnio kuittaili Anttilalle uutisen päällä istumisesta.

”Sulla oli jo juttu etkä tehnyt. Mitä sä nyt panttaat?” Aarnio tekstasi.

Myöhään illalla he jatkoivat viestittelyä Salosta.

”Mitä mieltä oot: onko juttu vielä ajankohtainen”, Anttila kysyy.

”Salo on aina ajankohtainen. Niin kauan ku KRP on julkisesti väittänyt sen olevan ammattirikollinen”, Aarnio vastaa.

”Tee se juttu salosta. Kova case. Ja kaikki siteeraa aallonharjaa [Anttilan lempinimi].”

Aarniolle on tähän mennessä luettusyytteet 30 rikoksesta, raskaimmat törkeistä huumausainerikoksista. Kesäkuun alussa Aarnio tuomittiin vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksiehdottomaan vankeuteen muun muassa virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä lahjuksen ottamisesta. Tuomio liittyi ns. Trevoc-haaraan. Aarnio myös menetti virkansa.

Osa syytteistä liittyy Salo-vuotoon, jossa Aarniota epäillään virkarikoksista. Aarnio on kiistänyt syytteet. Aarniota epäillään myös Putin-vuodosta MTV3:lle, mutta esitutkinta on vielä kesken.

Tiivis viestien vaihto käy ilmi esitutkintamateriaalista, joka tuli julkiseksi toukokuun lopulla. Sen perusteella Aarnio jakoi muutamille toimittajille tietoja poliisin rekistereistä. Vuodoissa toistui usein sama kaava: Aarnion alainen teki rekisterihaun ja kertoi tiedot esimiehelleen. Tämä lähetti tiedot toimittajalle tai sopi tapaamisen.

Salo-vuotoa käsitellään käräjillä tammikuussa. Ensimmäistä kertaa Suomen oikeushistoriassa syyttäjä yrittää murtaa toimittajan lähdesuojan saadakseen paremman näytön. Anttilaa ja MTV3:n toimittajaa Pekka Lehtistä kuullaan oikeudessa todistajina. Poliisikuulusteluissa toimittajat eivät myöntäneet eivätkä kiistäneet viestittelyään Aarnion kanssa, vaan vetosivat lähdesuojaan. Anttila sanoo, että hän tekee niin myös oikeudessa.

Anttila ja Lehtinen eivät halunneet kommentoida Aarnio-viestejä Journalistille.

Toimittajien ja Aarnion tietojenvaihto oli ajoittain päivittäistä. Toimittajat myös luetuttivat jutturaakileita ja käsikirjoituksia Aarniolla, eikä hän epäröinyt käyttää punakynää. Kaverillisissa viesteissä toivotettiin juhannukset, sadateltiin jalkapallomaajoukkuetta ja kehuttiin Reijo Mäen uusinta.

Ja kun Alibi julkaisi syksyllä 2013 jutun ”Huumepoliisin pomo vainon kohteena”, Anttila riemuitsi.

”Erittäin posia! Joku teidän kavereista puhunut. Kaisla saa kyytiä vaikkei nimeä mainitakaan.”

Kaisla viittaa esitutkintamateriaalin mukaan Helsingin Sanomien toimittajaan Susanna Reinbothiin, joka kirjoitti Aarnion uusista virkarikosepäilyistä. Alibin juttu julkaistiin pari viikkoa Hesarin jutun jälkeen.

Aarnio käyttää sanaa vatkaaminen, kun hän tarkoittaa asioiden selvittämistä tai junailua. Jos epäilyt pitävät paikkansa, yksi röyhkeimmistä ”vatkauksista” me-diassa liittyy kännyköiden IMEI-koodiuutisointiin.

Syksyllä 2012 Helsingin käräjäoikeudessa alkoi oikeudenkäynti, joka koski hasistynnyreiden salakuljetusta Hollannista. Noin kuukausi ennen oikeudenkäyntiä Aarnio oli vinkannut Lehtiselle, että kännyköiden IMEI-koodeja oli mahdollista kopioida. ”Kännyköiden koodikuplaa” käsiteltiin 45 minuuttia -ohjelmassa pariviikkoa ennen oikeudenkäyntiä. Ohjelmassa kyseenalaistettiin televalvontatietojen käyttö rikostutkinnassa.

Samainen jakso esitettiin pari viikkoa myöhemmin Helsingin käräjäoikeudessa.Puolustuksen mukaan ohjelma osoitti, että KRP:n televalvontanäyttö oli hataraa. Esitutkinnasta käy ilmi, että Aarnio piti tiiviisti yhteyttä puolustusasianajajaan. Aarnion epäillään antaneen uutisvinkin, jotta ohjelmaa voisi käyttää osana puolustusta. Aarnion epäillään myös junailleen hasiksen salakuljetusta.

Aarnio oli toimittajille arvokas lähde: epriin liittyvät paljastukset olivat suuria skuuppeja. Ne myös herättivät kovaa kritiikkiä KRP:n epri-kirjauksia kohtaan. Ne paljastivat, kuinka leväperäisesti rekisteriä käytettiin. Rekisterin puutteellisesta valvonnasta on nostettu kolme syytettä.

Olisiko toimittajien silti pitänyt pohtia kriittisesti Aarnion motiiveja? Ja onkoniillä merkitystä, jos tieto on oikein ja merkittävä?

”Jokaisen jutunteon yhteydessä arvioidaan ja punnitaan lähteiden motiiveja perusteellisesti. Niiden pohtiminen on toimittajan perustyötä”, Anttila kertoo.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Risto Uimosen mukaan lähteen motiivien arviointi ei saa estää yhteiskunnallisesti merkittävän ja paikkansa pitävän tiedon julkaisua. Aarnion tapauksessa arviointi on kuitenkin aiheellista.

”Yksittäisten rikos- ja oikeustoimit-tajien olisi syytä käydä kriittisesti läpi omaa toimintaansa ja miettiä, onko käynyt niin, että suhteet olivat niin läheiset, että Aarnio on pystynyt vedättämään yksittäisiä toimittajia tai jopa useita tiedotusvälineitä”, hän sanoo.

”Tämä on omantunnonkysymys.”