Vihaviestit kääntyvät kabareeksi Saksassa

Hampurin Mojo-klubi on toukokuisena iltana täynnä ihmisiä. Lavalla on kuusi ulkomaalaistaustaista toimittajaa. Turkin lippu, Atatürkin ja Öcalanin kuvat ja halpakauppaketju Aldin muovikassit toimivat lavasteena. Taustalla soivat arabialaisrytmit.

Toimittajat lukevat vuorotellen kirjeitä, sähköposteja ja Twitter-viestejä ääneen ja nauravat: ”Mene haaremiin. Tee siellä likaisia juttuja! Googlasin nimesi. Et näytä saksalaiselta. Kirjoitan päätoimittajalle! Saksalaisuus alkaa nimestä.”

Saksassa valtaväestöstä nimeltään poikkeavat toimittajat saavat erityisen runsaasti vihapostia. He eivät kuitenkaan ole jääneet yksin koneidensa äärelle, vaan ovat kääntäneet vihaviestit riehakkaiksi esityksiksi. Suurimmat aplodit saava toimittaja palkitaan. Myös yleisöllä on hauskaa.

”Hate Poetry on kuin käynti turkkilaisessa saunassa. Näytöksen aikana hikoilemme kollektiivisesti sonnan ulos kehosta”, kiteyttää Die Zeitissa työskentelevä toimittaja-kirjailija Yassin Musharbash.

Esitys kestää neljä tuntia. Nauru vapauttaa. Vaikka se välillä juuttuukin kurkkuun.

Idea Hate Poetrysta syntyi 2012 Berliinissä, kun vapaa toimittaja Ebru Taşdemir luki Facebookista hämmentävää palautetta. ”Arvoisa rouva persereikä”, todettiin viestin alussa.

”Ensin emme tienneet, miten toteuttaa show. Nyt kierrämme esiintymässä jo kolmatta vuottaympäri maata. Seuraavaksi ovat vuorossa Düsseldorf, Zürich ja München”, kertoo ryhmän perustajajäsen, kroatialaistaustainen Doris Akrap.

Hate Poetryssa toimittajat tuo-vat esiin kaikkein törkeimpiä kirjoituksia. Tabuja ei juuri ole. Murhauhkauksia ei kuitenkaan lueta.

”Mikä ero on Hitlerillä ja Merkelillä? Hitlerin aikaan olisit joutunut kaasukammioon!” raapustaa yksi vihakirjeen kirjoittaja.

”Miksi ulkomaalainen saa kirjoittaa saksalaismediaan, vaikka ulkomaalaiset eivät edes tilaa lehtiä?” kysyy toinen.

Vihapostin kirjoittajat eivät käsitä, kuinka joku, jonka nimi ei ole Müller tai Schmidt, saa ja ylipäätään osaa kirjoittaa saksaksi. Pelkkä ulkomainen nimi jutun tekijänä nostaa lukijan karvat pystyyn. Myös tietyt aiheet, kuten islam, kuohuttavat. Esimerkiksi Musharbashia pidetään muslimina, vaikka hän on kristitty.

Pääkuva: Viharunoilijat. Hate Poetry esiintyi Hampurissa 7. toukokuuta 2015. Kuvassa vasemmalta: Özlem Gezer (Der Spiegel), Yassin Musharbash, (Die Zeit), Mely Kiyak, Hasnain Kazim (Spiegel Online) ja Doris Akrap (Tageszeitung).

Kuva: Markus Klingenhäger