Media-ala

Vieraisilla pöllöjen luona

Rami Marjamäki on rengastanut toista tuhatta lintua. Hän myös kuvaa niitä, mutta tärkeintä harrastuksessa on luonnonsuojelu.

”Kun pitää pöllöä kädessään, kaikki muu unohtuu”, sanoo Rami Marjamäki.

Hän on rengastanut kahdenkymmenen vuoden aikana yhteensä noin 1 200 pöllöä ja haukkaa. Marjamäen synnyinseudulla Ikaalisissa pöllöharrastajat ovat rakentaneet myös satoja pönttöjä. Ihmisen apu on tarpeen, koska pöllöjen luontaiset pesäpaikat ovat nykymetsissä vähissä.

Pöllörengastajan vuoden aktiiviaika alkaa helmi – maaliskuussa. Silloin käydään kuuntelemassa soidinhuhuiluja, jotta pesät löytyvät myöhemmin helpommin. Huhtikuussa rengastetaan hautovia pöllöemoja, jotka pyydystetään haaviin tai nostetaan esiin pöntöstä.

”Jos saa saman linnun kiinni vuodesta toiseen, sille tulee juteltuakin: mitäs me pöllöt, kuinka menee, mehän ollaankin jo tavattu. Pöllö katselee takaisin suurilla silmillään, kääntelee päätään ja tuntuu ymmärtävän.”

 

Rengastuksessa linnun jalkaan kiinnitetään alumiinirengas. Renkaassa on koodi, jonka avulla sen kantaja voidaan tunnistaa. Rengastuksen avulla kerätään tietoa siitä, minkä ikäisiksi pöllöt elävät, miten ne käyttäytyvät, missä liikkuvat ja pesivät ja mihin ne kuolevat.

”Tieto auttaa pöllöjen suojelussa. Rengas ei haittaa niiden elämää, vaan on kuin sormus ihmisen sormessa.”

Toukokuussa rengastetaan poikasia. Ne eivät saa olla niin pieniä, että rengas ei pysy jalassa mutta eivät myöskään niin isoja, että vaarana on karkaaminen maastoon. Hautoessaan pöllöemot ovat Marjamäen mielestä aika lempeitä, mutta poikasten kuoriuduttua rengastajaa kohti saattavat pesää puolustaessaan hyökkäillä sekä naaras että koiras.

”Silloin on hyvä olla kaveri huutamassa, että mistä päin tulee. Suojaksi tarvitaan nahkatakki, hanskat ja kypärä. Se on ulkoa pehmustettu, jotta pöllöt eivät satuta itseään.”

Syksyisin pönttöihin vaihdetaan pehmikkeenä olevat sahanpurut. Osa pöllöistä asuu pöntöissä myös talven ja varastoi niihin ravintoa. Isosta myyrävarastosta lähtevä
haju ei varsinaisesti ole harrastuksen parhaita puolia.

 

Lintuinnostus tarttui Marjamäkeen aikoinaan kolme ja kymmenen vuotta vanhemmilta veljiltä, joilla oli kotona seinä täynnä keräämiään sulkia. Ulos veljekset ripustivat pönttöjä, joihin linnut tulivat tarkkailuetäisyydelle. Myös valokuvaamisesta Marjamäki innostui lintujen kautta. Nykyään hän kuvaa myös rengastusreissuilla, ja lintukuvia on toisinaan kaupankin.

”En ota niinkään lajikuvia vaan tavoittelen jotain syvempää. Etenkin pöllöt näyttävät upeilta, ja niissä on jotain hyvin kiehtovaa ja mystistä.”

Marjamäelle on kuitenkin tärkeää, että harrastuksessa pysyy etusijalla luonnonsuojelu ja eläinten etu.

”Jotta sen osaa huomioida, lajit täytyy tuntea. Pesille ei saa mennä eikä siellä saa viipyä turhaan.” l

Rami Marjamäki

39-vuotias tamperelainen freelancevalokuvaaja.

Kuvaa lehtikuvauksen lisäksi muun muassa muotokuvia, passikuvia, ilmakuvia ja videoita.

Jakaa studion Tampereen Nekalassa neljän muun valokuvaajan kanssa.

Yksi Suomen noin viidestäsadasta aktiivisesta lintujen rengastajasta. Rengastustoimintaa koordinoi Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimisto. Rengastajaksi pääsee 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka on opetellut rengastusta ja lintujen käsittelyä kokeneen rengastajan avustajana, suorittanut lajintunnistustentin ja esittänyt rengastussuunnitelman.