Työelämä

Sitikoiden lumo jatkuu aina vaan

Miki Lindström on kunnostanut ja ajanut vanhoja sitikoita yli kaksikymmentä vuotta. Pian alkaa ”matkailuauton” ehostus harrastajien kesäiseen maailmankokoukseen Puolaan.

Miki Lindströmin ensimmäinen rättisitikka oli oikeastaan isän.

”Yksi tuttu myi sitä. Olin kiinnostunut, mutta huonoissa varoissa. Onneksi isä innostui. Pari ensimmäistä vuotta hän kunnosti ja minä ajoin sitä.”

Vähitellen Lindström oppi itsekin kunnostamaan sitikoita. Vuonna 1992 hän osti sinisen rättärin, joka maalattiin keltaiseksi. Myöhemmin hän jatkoi keulaa, asensi tuplakokoisen moottorin ja maalasi koko komeuden mattamustaksi.

”Siitä tuli oikea monsteri ja Suomen toiseksi nopein rättisitikka. Lopulta luovuin siitä, koska se ruokki vähän turhaan kilpailuviettiä.”

Nykyään Lindströmillä on valkoinen rättäri ja beige -64 Fourgonette, jossa on pakettiautomainen perä. Jälkimmäinen on talvehtinut Tuusulassa kaverin ladossa, mutta pääsee pian ehostettavaksi isän vanhaan autotalliin Espooseen.

 

Paraatikunnossa auton on määrä olla heinä – elokuussa, kun Lindströmit ajavat sitikkaharrastajien maailmankokoukseen Puolaan.

”Menomatka on aina paras, koska ollaan vasta menossa kohti kohokohtaa, ei palaamassa kohti arkea.”

Lindström pitää siitä, että sitikkayhteisöön kuuluu väkeä laidasta laitaan, mutta reissussa kaikki ovat samalla viivalla. Jos autosta putoilee osia, niitä lainataan ja ruuvaillaan kiinni kimpassa. Isomman vian sattuessa avataan Apua – Help-opas, johon Suomen sitikkakilta kokoaa auttavien käsien yhteystietoja.

Pisimmillään Lindströmit ovat autoilleet Kreikan Thessalonikiin. He yöpyvät reissuillaan autossa, vaikka se vaatiikin vähän polvien koukistelua. Matkat taittuvat tutussa, vähän extreme-henkisten autokuntien letkassa.

”Alpeilla ei mennä mistään tunnelista, vaan pienintä mahdollista tietä. Se on hidasta, mutta siinä näkee niin paljon enemmän.”

 

Lindström on tehnyt molempiin autoihinsa perusteelliset remontit, mutta työ on kannattanut. Harrastuksen keskeisiä iloja on hyväntuulisuus, jota sitikat herättävät ihmisissä. Moni tulee rupattelemaan sitikkamuistoistaan. Kun Fourgonette pysähtyy valoihin Helsingin Espalla, turistit kuvaavat sitä innoissaan.

Kerran Lindströmille soitti pariskunta, joka etsiskeli hääautoa. Hän lainasi oman rättärinsä. Auto palautui hyvässä kunnossa, samppanjapullo kiitoksena etupenkin alla.

Aiemmin hän omisti myös veneen, mutta sen rauhattomasta laituripaikasta aiheutui paljon huolta. Sitikoista stressiä ei ole tullut.

”Olen osannut varata remontteihin riittävästi aikaa, ja pellin taivutteluhan on täyttä terapiaa. Tuloksen näkee heti, ja sitä voi myös välittömästi parantaa.”

Miki Lindström

  • 51-vuotias Seiskan tv-lehden taittaja. Työskennellyt Allerilla vuodesta 1993, myös Seiskan ja Mix-lehden graafikkona.
  • Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehden AD.
  • Korjaa vanhoja sitikoita ja reissaa niillä. Matkaseurana on puoliso, Glorian Ruoka & Viinin AD Ninna Lindström.
  • Kuuluu suomalaisten sitikkaharrastajien yhteisöön 2CV-kiltaan.
  • Harrastaa myös chilien kasvattamista ja palstaviljelyä.