Laulu kuljettaa kauas arjesta

Kun pikkusisko kysyi Annika Rentolaa mukaan kuoroon, tämä tokaisi, ettei tule laulamaan minnekään, missä pitää vetää ylle joku kaapu. Joulukonserttiin hän kuitenkin suostui lähtemään, ja:

”Yleisö sai laulaa viimeisen laulun mukana, kuten nykyään tiedän kuoron tavaksi. Se oli ihanaa ja sai minut täysin polvilleni.”

Tuosta Härlig är jordenista on nyt 17 vuotta, jotka kaikki Rentola on laulanut Walentinakörenissä.

Parhaillaan kuoro harjoittelee ”Amerikan-lauluja”, kuten New York New Yorkia. Harjoitukset pidetään viikoittain suomenruotsalaisen kulttuuriyhdistyksen Arbetets Vännerin talolla Helsingin Annankadulla.

Puoli tuntia ennakkoon tarjolla on välipalaa, jonka järjestämisestä on olemassa nakkilista. Samalla vaihdetaan kuulumisia.

”Tämä kuoro on myös sosiaalinen porukka. Jos on huolia, niille löytyy aina kuuntelija ja jos on iloja, aina löytyy joku iloitsemaan mukana.”

Kuoron harjoitellessa tunnelma on keskittynyt mutta ei vakava. Laulun lisäksi salissa kaikuu nauru, kun kuorolaiset yrittävät hahmottaa, miten tulevassa ystävänpäivän konsertissa pitäisi elehtiä ja liikkua.

Harjoittelussa on selvästi kunnianhimoa, ja etenkin uudet laulut vaativat aina treeniä myös kotona. Esiintymisiä Rentola ei stressaa.

”Vain se stressaa, jos en ehdi harjoituksiin, koska tiedän, että ne antavat aina enemmän kuin ottavat. Harjoittelusta on myös eniten hyötyä, kun samat laulajat ovat säännöllisesti paikalla.”

Kuoroilta on hänelle täydellinen irrottautuminen työstä ja muista asioista, jotka arjessa painavat.

”Kun miettii, miten käyttää vatsalihaksia, mikä on ryhti, miltä kuulostan, miltä kuulostamme yhdessä ja mitä kuoronjohtaja neuvoo, homma pysyy kasassa vain keskittymällä. Se tekee hyvää päälle, mutta laulaminen on myös ihan eri lailla fyysistä kuin työ tietokoneella.”

Rentola piti kuoroilloistaan sitkeästi kiinni jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Hänestä on tärkeää rajata ja ottaa itselleen se aika, jonka tarvitsee virkistäytyäkseen, jotta jaksaa hyvällä tuulella arjessa.

Kuorovuosiin on mahtunut useita matkoja, esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Ruotsiin, Norjaan ja Puolaan – ja säännöllisiä juhlia. Loppukesästä kuoro pitää rapujuhlat ja tammikuussa ajan kanssa joulujuhlat.

Yhtä parasta kuorohetkeä Rentola ei osaa nimetä.

”Yksi on esimerkiksi se, kun ymmärsin, että voin saada kuorosta hyviä ystäviä, toinen se, kun joku keksi kiertueen Amerikkaan. Hyvä mieli tulee myös oppimisesta ja siitä, kun perhe ja tutut kokevat saaneensa jotain konsertista.”

Kuva: Kohti esitystä. Annika Rentola (edessä oikealla) harjoittelee Amerikan-meininkiä Walentinakörenin ystävänpäiväkonserttia varten.