Journalismi

Kadonneen hopean metsästäjät

”Me olemme nimenomaan verkkotoimitus, ja meille tuli halu The Silverin arvoituksen avulla kokeilla uutta muotoa, verkkodokumenttia.”

”Idea tuli parista paikasta. Näin musiikkidokumentin Searching for Sugar Man, jossa etsintätarinaa on mukavasti väritetty, ja saatu Sixto Rodriquezin arvoituksesta kiinnostavampi kuin se ehkä onkaan. Punk In Finland -keskustelupalstalta taas löytyi vuonna 2011 perustettu keskusteluketju, jossa yritettiin selvittää mystisen The Silver -yhtyeen jäsenten henkilöllisyyttä. Me olemme nimenomaan verkkotoimitus, ja meille tuli halu The Silverin arvoituksen avulla kokeilla uutta muotoa, verkkodokumenttia”, sanoo Yle.fi/musiikki -sivun tuottaja Sami Hahtala.

”Halusimme käyttää kaikkia verkon mahdollistamia keinoja. Meillä on liikkuvan kuvan osaamista, kirjoittajia ja äänittäjää, toimituksen ulkopuolelta tarvittiin vain graafikko ja koodaaja. Kaikki tehtiin ryhmätyönä, mutta käsikirjoituksen laatineen Sari Casalin nostaisin erikseen esiin. Juttua tehtiin haastattelu kerrallaan pieninä paloina ja se oli työn alla jopa vuoden päivät, ei tietenkään läheskään täysipäiväisesti. Totta kai vastaava tekstimuotoinen juttu olisi huomattavasti kevyempi, mutta lopputulokseen nähden työmäärä ei ollut hirmuinen. En tiedä, oliko toteutuksen muoto ratkaiseva, mutta ehkä tässä oli samaa audiovisuaalista kokonaisvaltaisuutta kuin vaikkapa konserteissa on. Tarinan olisi toki voinut kertoa myös perinteisen artikkelin tai vaikkapa tv-dokumentin keinoin. Ainahan ihmisiä kiinnostavat hyvät tarinat.”

”Pääsääntöisesti olemme saaneet tosi hyvää palautetta. On toivottu, että tällaista muotoa kokeiltaisiin jatkossakin. Vain laiteongelmien takia on tullut muutamia moitteita. Niitä on vaikea välttää, sillä päätelaitteita on periaatteessa tuhansia, ja kaikilla ei voi testata. Toki esimerkiksi tablettiversiota olisi voinut hieroa vielä paremmaksi, mutta hiominen on loputon tie, ja joskus juttu täytyy julkaista.”

“On hienoa tehdä myös marginaalijuttuja, joita kaupallisen median ei välttämättä kannata lähteä tekemään. Se on varmasti osa Ylen tehtävää. Olemme totta kai tyytyväisiä, että mysteeri saatiin lopulta ratkaistua. Tarina olisi tosin  toiminut myös niin, että mysteeri olisi jäänyt ratkaisematta. Siihenkin olimme varautuneet.”

Käsittämätöntä meteliä

 

Miksi ”Käsittämätöntä meteliä”?

Käsittämätöntä meteliä -jutussa eri median muodot toimivat yhdessä, täydentävät toisiaan ja muodostavat harkitun kokonaisuuden. Tekijät virittävät jutun alussa jännitteen, joka pitää lukijan otteessaan ja tiivistyy sekunti sekunnilta. Videoissa ja ääniraidoilla on tunnetta, ja niitä rytmittävät taidokkaat teksti- ja kuvaelementit. Tarinaa ei kannattele ainoastaan wow-efekti vaan kaiken perustana on hyvin tehty journalismi ja tiimityö.
Teos on ketterä ja yllättää yleisönsä. On hienoa nähdä, että Yleisradion teoksessa ääni, video, kuva ja teksti on koottu verkkoon saumattomaksi kokonaisuudeksi.

Uuden Inarin toimitus
toimitus@uusiinari.fi