Anna hyvän kiertää -sarjassa kerrotaan, miten syntyi Touko Hujasen Uuden Maan Sanomat.
”On vallalla ajatus, että sanomalehdessä on oltava mahdollisimman paljon design-elementtejä. Ihastuin kuitenkin konservatiiviseen ja ihanaan ajatukseen, että on yksinkertaisesti kuvaa ja tekstiä,” sanoo Touko Hujanen.
”Oli järjettömän hieno nähdä, miten positiivisesti Mesenaatti-kampanja vaikutti lehteni tekemiseen. Oli pakko alkaa kertoa ihmisille siitä, mitä teen jo samalla kun tein. Me kuvajournalistit olemme aika lyhytjänteisiä. Tästä tuli siihen nähden erilainen tapa tehdä reportaasia. Olin tavannut keväällä Helsingin Linnunlaulussa asuvan Aulis Juneksen. Hän on metsästäjä-keräilijä-anarkisti, joka asuu Rautatieaseman vieressä: Aloin miettiä, mitä muuta salaperäistä Uudellamaalla on? Lähdin kesäksi harhailemaan.”
”Tänä niukkuuden aikana kuvajournalismissa täytyy tietää näkökulmat etukäteen, mikä kadottaa reportaasin ytimen, harhailun. Synopsikseni oli, että menen jonnekin Uudellamaalla. Ei se menisi missään läpi.”
”On pakko sanoa, että tehdessä ei ollut muuta kuin vastoinkäymisiä. Oli koko ajan tunne, että tää vähän feilaa. Mutta se on just se mielenkiintoinen juttu, ei ole niin valmiiksi pureskeltua. Jos vaikkapa kävelet Järvenpäähän, niin se kestää päivän. Se on sairaan pitkä matka. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka istuu paikasta toiseen. Emme tajua enää etäisyyksiä.”
”Olen tamperelainen. Espoon keskuksessa tajusin, että täällä on joku ihan järjetön kaupunki. Eikä kukaan ole ikinä käynyt täällä! Ei kukaan tamperelainen tule Espooseen lomalle! Minulle tuli huoli siitä, että täällä voi olla kokonainen tuntematon mytologia. ”
”Vaikkapa Karjala ja Lappi kiehtovat minua mielettömästi, mutta eivät ne mikään Espoo ole. Monen kuva Espoosta on, että siellä on pepsodent-hymyisiä säbä-A-junnuja, ja hyvinvoivat äidit työntelevät lapsiaan. On Sello, anonyymi ostoskeskus. Ostoskeskuksen takana on kuitenkin vallihautoja, sisällissodan aikainen teurastuspaikka, helvetillisiä sokkeloita. Luulin tulevani keskiluokkaiseen idylliin. Mutta Espoo on salattujen shokkien paratiisi.”
Tällä palstalla Journalisti pyytää ilmiantamaan loistavia alan tuotoksia. Viestiä vie seuraavaksi eteenpäin se, jonka työ esitellään palstalla. Tämä on sarjan ensimmäinen osa.
Uuden Maan Sanomat
- Uuden Maan Sanomat on kuvajournalisti Touko Hujasen joukkorahoituskampanjan avulla rahoittama sanomalehtiteos, ”artesaanipaikallislehti.”
- Lehteä rahoitettiin mesenaatti.me -palvelussa 16 000 eurolla. 500 kappaleen painos postitettiin tilaajille ennen joulua.
- Freelancekuvaaja Touko Hujanen valittiin vuoden lehtikuvaajaksi vuonna 2011. Hän on työskennellyt muun muassa The New York Timesille ja Helsingin Sanomille.
Miksi Uuden Maan Sanomat?
Touko Hujasen omalaatuinen paikallislehti-taideprojekti on virkistävä yritys venyttää suomalaisen reportaasijournalismin rajoja. Hyvää, näyttävää, pitkää ja perusteellista tehdään monessa paikassa, mutta Hujasen projekti löytää uudelleen aikaa vievän ja tehottoman harhailun, joka ”oikeasta” journalisimista on pitkälti kadonnut.
Hujanen listaa vaikuttajikseen muun muassa harhailevaa amerikkalaista paikallisjournalismia tekevän Little Brown Mushroom -kollektiivin, ja kuvajournalisti Bruce Gildenin valokuvatarinan The Rat Story.
Hujasen pelkistetty ja kiehtovan vanhanaikainen jälki on kuitenkin oma maailmansa.
Manu Haapalainen
Kirjoittaja on Journalistin toimitussihteeri.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Helsingistä Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
