Hämärähommia

Kaamos kutistaa rovaniemeläisen freelancekuvaaja Kaisa Sirénin parhaan työajan neljään tuntiin. Ylä-Lapissa luonnonvaloa on sitäkin niukemmin.

Se tarkoittaa aikataulujen tarkkaa viilaamista kuvattavien ja toimittajien kanssa.

”Jos keikka on yhdeltä ja toimittaja pääsee vauhtiin alussa, tulee huoli. Mietin, kehtaanko keskeyttää ennen kuin valo häipyy”, Sirén sanoo.

Taannoin hän kuvasi utsjokelaisen kunnanlääkärin työpäivää. Kaikki ulkotapahtumat sijoittuivat sysipimeään: kotiinlähtö, lasten haku päiväkodista, lumityöt.

Pelkkä salamakuvaus harmittaa Siréniä, joka näyttäisi kuvissaan mieluusti pohjoista jylhyyttä.

”Kaamos on annettu olosuhde, jonka ympärillä tehdään töitä. Voivottelu ei auta.”

Otsalamppu, lämpöpohjalliset, napakat kuvauskäsineet ja untuvatamineet sen sijaan auttavat.

Eniten hän arvostaa kaamostyössään otsalamppua. Se vapauttaa kädet kaluston viritykseen ja tarjoaa sysipimeällä tarkennuspisteen.

Pakkasella Sirén kuvaa suurissa kelkkailusaappaissa, joihin uppoavat akulliset lämpöpohjalliset. Farkkujensa päälle hän vetää untuvahousut.

Joka syksy Kaisa Sirén ostaa joukon kuvauskäsineitä. Silti hän valitsee keikalle yhä uudelleen vanhat vaaleansiniset fleece-kintaansa, joiden sisällä on sormikkaat.

”On vaikea löytää oikeasti lämpimiä käsineitä, joilla voi kuvata riisumatta. Näissä kintaat lämmittävät, ja sisäsormikkailla pystyy painelemaan pieniä nappeja.”

Turussa syntynyt Sirén on asunut Rovaniemellä vuodesta 1986.

Kaamosaikana hän herää kirkasvalolampun kelloon ja syö aamiaisensa lampun edessä. Marraskuussa hän pakeni pimeyttä Costa Ricaan ja Kuubaan.

Kaamos ei silti ole kauhun aikaa, valokuvaaja vakuuttaa. Päinvastoin! Nytkin etelästä palaajaa odotti Rovaniemellä lumi.

”Lumi pidentää päivää ja lisää valoa. Mieheni naureskelee, että ei se kaamos pohjoisessa ole. Se on Turussa, kun sataa ja on mustat kynnetyt pellot.”

”Vaikka valoa on vähän, se on todella kaunista. Kirkkaana päivänä värit ovat ihan mielettömät.”

Auringonsäteet heijastuvat lumesta aluksi punaisina, sitten keltaisina, lopulta violetteina ja sinisinä. Valot ja varjot aaltoilevat pehmeinä.

Värikylläinen kaamosvalo on toinen Sirénin lempivaloista: se päihittää esimerkiksi kesän päivänvalon. Keskiyön kesäaurinko leimuaa yhtä kultaisena ja pehmeänä, hän vertaa.

Kaisa Sirén havahtuu piteneviin päiviin yleensä tammikuun lopussa.

”Kaamos ei ole koskaan kokonaisvaltaisesti ottanut minua päähän. Se ei ole niin dramaattinen kuin etelässä ajatellaan.”