Journalismi

Vastine Journalistin Aarnio-juttuun

Suoraan asiaan. Kirjoittaja ottaa kantaa.

Kiitos epäonnistuneesta jutusta koskien rikostoimittajien jakautumista kahteen leiriin (Journalisti 13/2014, Kahden leirin sota). Olipa mieltäylentävää huomata, miten piittaamattomasti oman etujärjestöni ammattilehti rikkoi jutussa tarkkuuden, objektiivisuuden ja lähdekritiikin perussääntöjä.

Kokonaisen erikoistoimittajaryhmän ammattietiikan kyseenalaistaminen yhden yksittäisen aiheen uutisoinnin pohjalta on naurettavaa.

Harvempi rikostoimittaja saa kutsukortin todistamaan lainrikkomista. On pakko luottaa lähteisiin. Mitä syvemmin tapaus kuorii yhteiskunnan kulisseja, sitä tarkemmin tieto on tarkistettava ennen julkaisua.

Jokainen uutistoimittaja tietää, että uutinen syntyy aivan kevyesti ilman kirjoittajan omaa mielipidettä asiaan. Nyt reilut 80 uutistyöläistä pyrittiin tekemään naurettaviksi sen perusteella, miten muutamien henkilöiden väitetään toimineen Kehä kolmosen sisäpuolella.

Mikäli tulkintani yleistävästä sävystä on väärä, ihastelen sitä, miten sujuvasti pääkaupunkiseudun ulkopuolinen toimittajatyö saadaan jatkuvasti pyyhittyä pois Suomen kartalta.

Yksittäiset toimittajat ovat saaneet Helsingin huumepoliisin entiseltä päälliköltä Jari Aarniolta sisäpiiritietoja. Rikoksista epäillään virkamiehiä ja poliisitutkinnan pöytäkirjat ovat vielä salaisia. Sisäpiirikytkökset paljastuvat aikanaan, siihen saakka kuulusteluissa käyneet toimittajat ovat ilmaisukiellossa.

Artikkeli opetti sormi pystyssä rikostoimittajien rivejä epäilty-, syytetty- ja tuomittu-termien käytössä. Ja mätki samalla moukarilla omaa syytettyjen penkkiään ilman oikeuslaitoksen ratkaisuja tai mustamaalattujen henkilöiden mahdollisuutta puolustautua.

Oma lukunsa on se, että toimittajien ammattilehti julkaisi artikkelin tarkistamatta kirjoittajan omia kytköksiä ja taustoja.

Käsittämättömimpänä pidän, että etujärjestön sanansaattaja julkisti liiton jäsenestä suorasukaisen ja alentavan solvauksen. Nimen mainitsematta jättäminen ja naurettavan jeesusteleva sävy ei lievennä loukkausta, jonka kohteena olevan toimittajan henkilöllisyys on huomattavan ihmisjoukon tiedossa.

Näen Aarnio-keissin ympärillä porisevan myrkkyliemen – johon kritisoimani juttu kuuluu – yhtenä pääraaka-aineena koko toimittajajoukkoa jo pitkään vaivanneen egoismin. Sen sijaan, että ykkössijalla olisi yhteiskunnan epäkohtien raakkaaminen, yhä merkityksellisemmäksi nostamme sen, kuka on uutisen tekijä tai kirjoittaja.

Kirjoittaja on Turun Sanomien rikos- ja oikeustoimittaja.